Auringonpilkkuja

Minun salainen haaveeni on ollut tytöntylleröstä lähtien, että joskus saisin olla pullantuoksuinen äiti, jonka jaloissa juoksisi kuusi tai seitsemän lasta. Tällä hetkellä riittäisi pari kolmekin, mutta pullat eivät ole muuttuneet mihinkään. Tämä haavekuva tulee ehkä omasta lapsuudesta, sillä minä olen niitä onnekkaita lapsia, joiden äiti oli koko lapsuuden kotiäitinä, ja usein koulusta tullessa kodissa tuoksui tuore pulla. Aika usein koulukaveritkin tulivat mielellään koulun jälkeen meille, kun meillä oli vanhempi kotona ja äiti oli tehnyt hyvät välipalat koululaisille.

Tänään tein korvapuusteja iltasella.
            Ystävänpäiväkorvapuusteja, sillä eikö korvapuustit ja ystävät sovikin hyvin yhteen! Aamulenkin jälkeen tein taikinan nousemaan ja juoksulenkin ja ruuan jälkeen paistoin sitten pullat valmiiksi. Iltapalalla nappasin yhden maistiaisen ja yllättävän hyviä, vaikka ulkonäkö ei nyt silmiä hivelekään. Pitää sanoa syöjille, että syövät silmät kiinni...

Aamulla päästiin sängystä ylös yllättävänkin aikaisin, melkein samaan aikaan auringon kanssa. Ihanan keväinen päivä heti aamusta, kun aurinko paistaa porotteli pilvettömältä, vaaleansiniseltä taivaalta ja räystäät tippuivat vettä ja lumi muuttui pehmeäksi.
          Aamulenkki tehtiin rannassa tänään, kun oli NIIN komea ilma, että olisi ollut sääli vain pyörähtää tuossa läheisen metsätien mutkissa. Koirakin on niin kyllästynyt siihen lenkkiin, että vaihtelu virkisti meitä molempia. Komeat oli maisemat niin metsätaipaleella kuin rannassakin kun aurinko laittoi lumikentät kimmeltämään ja puista mätkähteli lunta. Tuli oikeasti niin keväinen olo, että melkein tunsin kun lumi suli jalkojen alta, muodosti tienreunaan puroja ja metsänlaitaan pälvilaikkuja! Ja linnutkin sirkuttivat enemmän. Omassa pihassa ei ole liiemmin lintusia näkynyt koko talvena, mutta tänä aamuna postinhakureissulla kuuntelin, että joku tipunen pensaissa sirkutteli iloisesti... västäräkki?

Oltiin jo tulossa pois päin lenkkitaipaleelta, kun rintataskussa rupesi kännykkä soittamaan omiaan. Äiti soitti ja sanoi, että olivat jääneet isän kanssa oven taakse ja molemmilla avaimet sisällä... Kulutin siis sen tunnin, jonka olin aamulla varastanut itselleni, siihen, että kävin päästämässä vanhempani sisälle. Tai siis laittamassa avaimen niin, että löytäisivät sen, kunhan selviäisivät kaupungilta ja kahviosta (!!) kotiin. Sekin suututti, että ne istuivat vaan kahveella kuin ei olisi huolta huomisesta ja minä jouduin ajamaan edestakaisin ja kuluttamaan kaunista ja aurinkoista päivää mennen tullen toista tuntia!! Ennen kuin olin saanut sen pullataikinan nousemaan ja koiralle ruuan, niin pääsin omalle juoksulenkille täsmälleen yhtä myöhään kuin muinakin päivinä, vaikka ajattelin tänään että kerrankin sitä on ajoissa...
            Juoksulenkin olosuhteet olivat huikeat. Aurinko paistoi ja lämmitti poskipäitä melkein koko ajan, noh, ainakin puolet matkasta, ja muutenkin tuntui, että nuttua oli liikaa päällä, vaikka juoksutakin alla oli vain lämpökerrastopaita. Pitäisi kai hankkia semmoinen kevätpaita lämpöisten kelien juoksuja varten... Muuten juoksu tuntui hyvältä. Juoksin nyt sen lenkin, jonka olen tähän mennessä juossut vain viikonloppuisin. Viikonlopun lenkkiä pitää tällä viikolla sitten jo vähän pidentää, jos viikolla jo juoksee sen noin 7 km. Viiden kilometrin kohtaa rupesi vasemmalle puolelle alavatsaan pistämään. Joku suolistomutka tai kramppi taas, vaikka välipalasta oli melkein kolme tuntia. Ehkä en sitten lämmittele vatsalihaksia tarpeeksi... Kramppi vähän hidasti matkaa, mutta muuten lenkki tuli heitettyä hyvällä mielellä ja mainiossa kelissä.
             Tulikohan jo rusketusta naamaan...!?

Suunnitelmissa oli vielä tälle päivälle koiran harjaus ja imurointi, mutta ne jäivät tekemättä, kun ilta saapui ja voimat hiipui. Saunassa istuin jälleen illan ja nautiskelin lämmöstä ja yritin saada juoksusta säikähtäneet lihakset taas vetristymään. Pitää vielä ennen nukkumaan menoa katsoa jokunen venytys tuolle reiden ulkoreunassa olevalle jänteelle... mikähän IT band se oli englanniksi...
              Huomenna pitääkin sitten käydä ostamassa se siskon synttärilahja, jos systeri tulee viikonloppuna käymään niin voi tarjota muutakin kuin lämmintä kättä. Samalla keikalla käyn työmaanporukoita ilahduttamassa noiden pullien kera. Katsotaan nyt huolivatko ne miun tekeleitä vai syöttävätkö oravia niillä...

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
28. päivä (10. viikko alkaa)
- 7.2 km kylälenkki (48min)
- jalat jaksoivat hyvin ja hengityskin kulki omasta mielestä ihan hyvin, mutta pistos 5.5 km kohdalla sanoi toista. Joku tukos siellä suolenmutkissa taas oli, mikä ei päässyt eteenpäin ja se pilasi hetkellisesti puolikilometriä matkasta. Onneksi loppumatka sujui suht ongelmitta
- ylämäet menevät jo hyvin, mutta alamäissä unohdan asennon ja rytmin... hyi minua!
- juoksuasento on vähän lösähtänyt kun en ole enää niin kovasti siihen kiinnittänyt huomiota. Pitänee nostaa kroppaa vähän keskivartalosta ylöspäin, etten ihan ryhdy läskipohjajuoksijaksi...
- ilma +3 ja auringonpaistetta naamaan! Ihana keli juosta, tuli vain vähän kuuma normi juoksuvaatteissa...
- hyvä mieli juostessa ja juoksun jälkeen.
- iltasella kireyttä reisissä ja jalkapohjissa (!!)