Sumujen silta

Aamulla pihamaa oli peittynyt sankkaan sumuverhoon, kun sain jalat lattiaan ja nostetuksi verhon ikkunasta. Kammari oli niin pimeä, kun kello pirahti ensimmäisen herätyksen merkiksi, että ei tehnyt mieli nousta ollenkaan, mutta jo tuo sumu ja aamuaurinko sen seassa oli nousemisen arvoista!
            Viimeinen viikko alkoi töissä.
            Vähän haikealta tuntui, että kaikki se uurastus jota ollaan koko kesän aikana tehty, menee hukkaan muutamassa viikossa, kun hautausmaalla ei meidän jälkeen liikahda lehtikään. Ei ainakaan haravamiesten tai -naisten toimesta, vaan se jää odottamaan sellaisenaan meitä tulevaksi jälleen kevättöille. Epäreilua ja julmaa!

Muutenkin tänään oli taas vähän sellainen ajatusten päivä, että pyörittelin päässäni samoja ajatuksia kerta toisensa jälkeen tulematta sen viisaammaksi. Joskus toivon todella, että saisi vaihtaa ajatuksiakin kuin vaatteita, oman mielensä mukaan, niin ei aina tarvitsisi kitua näiden samojen asioiden ja ajatusten keskellä.
              Osaanko rakastaa oikeasti ja vahvasti?
              Kun pääsin kotiin, ratkaisin nämä ajatus-ongelmani vetämällä viltin korviin ja nukkumalla kaksi tuntia täyttä unta. Minulla on ollut jo pari päivä nikamalukko lapaluiden välissä (kerroinkohan tämän jo, noh, kertaus on opintojen äiti!) ja iltasella yritin jumpata lihaksia pehmeiksi että saisin nikamat pidettyä oikeilla paikoillaan. Kyllähän se parempi on, mutta edelleen välillä nappaa kiinni niin että meinaa taju lähteä...
               Auts.

Varasin tänään sen lomamökinkin ja olen oikeastaan aika ylpeä siitä, ettei se homma jäänyt pelkäksi puheeksi - niin kuin suurin osa minun suunnitelmistani! Nyt pitäisi vain katsella paikat valmiiksi missä aion käydä ja itseäni hemmotella. Kuusi viikkoa aikaa. Toivottavasti silloin ei vielä ole lunta.
            Taivaalla möllöttää taas täysi kuu ja sumu saapuu jälleen tienoille. Iltapäivästä tehtiin töitä lyhythihaisessa ja iltasella molskahdin iltauinnille, mutta siitäkin huolimatta - se taitaa kuitenkin olla syksy. Syksy. Syksy. Syksy. Syksy. Ei se siitä sanomalla parane. Pimeä, kolea ja kylmä.
            Ja sittenkin.
            Uusi vuodenaika. Uusia jännittäviä seikkailuja tiedossa. Nurkan takana aina jokin yllätys.
            Hmmmm....