" Ootsä joku köyhä vai? "

Ihan näin alkuun voin sanoa olevani nyt niin väsynyt, että jos teksti loppuu kesken kaiken niin olen nukahtanut tähän läppärin päälle ja otsa painaa kirjainta z.
             Työmaalla oli mukava perjantaipäivä ja laiteltiin jo-valmiiksi-kaunista hautausmaata viikonloppu kuntoon ja ihasteltiin enemmän kuin kerran sitä kauneutta ja maisemaa, joka silmien eteen aukeni. Kaikki oli omien pienten kätösten tekemää! Ah ihanuutta!

Töiden jälkeen oli missioni ensinäkin käydä tilaamassa se kirottu virranjakaja. Kävin tiskillä pyörähtämässä ja hupsista vaan, olin 650 euroa köyhempi! Seuraavassa elämässä ryhdyn myymään autonosia! Ihan hullunkallis pikku möhkäle, joka ui minun luokseni Belgiasta - kuulemma - ensi viikoksi. Toivottavasti se vähän jelppaisi niin ei menisi pennoset ihan kankkulan kaivohon.
             Oikaisin sitten suoraan autohuollon pihasta katsastusaseman pihalle ja ennen kuin nousin autosta sanoin Hondalleni, että nyt olisi sitten parempi olla kaikki reilassa, että selvitään edes tästä siedettävällä summalla. Maksu hoituikin tätä nykyä hallin puolella eikä toimistoon enää tämännäköisiä asiakkaita otettu.
              Tai siis.
              Maksu OLISI hoitunut hallin puolella jos olisi kortti toiminut.
              Vinguttelin korttiani moneen kertaan niiden lukulaitteissa ensin hallin puolella, sitten toimiston puolella ja sitten vihdoin kassaneiti kumartui tiskin yli lähemmäs ja kuiskasi tuskin kuuluvasti:

- Onko sinulla varmasti tilillä rahaa?

Vastasin, että on, vaikka olisi tehnyt mieli sanoa, että oli ainakin ennen kuin ostin virranjakajan...
Jätin sanomatta. Nainen katsoi minua jo nyt siihen malliin että silmistä pystyi lukemaan vähän säälivän katseen, joka kysyi kerran toisensa perään, että: Ootsä joku köyhä vai?
             Loppujen lopuksi minun piti käydä Siwan (joka oli yllättävän lähellä!) automaatista nostamassa rahaa. Sekään ei antanut viisikymppisiä joten piti vingutella siinäkin moneen kertaan, että sai kaksi kaksikymppistä... Ehdin manata kortit ja sähköiset maksupäätteet alhaisempaan manalaan kun juoksentelin takaisin katsastusasemalle. Varpaat ja sormet kolmannessa solmussa toivoin, että Honda olisi oman hommansa hoitanut ja selvinnyt tarkastuksesta ehjin nahoin.
              Nainen otti rahat vastaan, minä yritin heittää vitsiä onnettomasti siinä epäonnistuen ja löysin puhtaasti katsastuksen läpäisseen Hondani aseman takapihalta. Olipas ihana istahtaa sen ratin taakse ja huokaista syvään.
               Hermoja lepuuttaakseni olin ajatellut käydä ostamassa mäkkäristä hampurilaisaterian, mutta tiskillä piti pelätä että jäänkö taas kiinni kortista. Tämä päivä oli kutosen päivä, sillä autonosa maksoi 650, katsastus 60 ja ateria 6,90. Aterian sain ilman kommelluksia enkä joutunut edes tiskaamaan, millä katsastusmies oli minua peloitellut... (eipä tiennyt puhuvansa emännälle, joka on pian tiskannut 8 vuotta jok'ikisen tiskiin tulevan astiansa!)
                 Kotona viskasin pyykit koneeseen ja hyppäsin ruohoa leikkaamaan. Siinä mennä mötkähti sitten ilta ja vasta puolen kahdeksan maissa pääsin iltauinnille. Otin rannalta muutaman ihanan auringonlasku kuvan ja sitten vähemmän ihania kuvia omista varpaista! Taitaa niissä jo vähän räpylänaiheita näkyä, vai mitä?

 Nyt olen niin valmis sänkyyn, että puuttuu vaan se, joka minut sinne kantaisi.
                 Hohoi!