Lohtusuklaata

Siivosin koko aamupäivän ja sitten tulivat syyslomalaiset, kävelivät kengät jalassa tuvassa, jättivät tavaransa sinne ja tänne ja levittelivät postin pöydille. Minä otin suklaalevyn, rojahdin sänkyyn, vedin viltin päälle ja söin kaksi riviä suklaata ennen kuin päiväuni korjasi harmituksen.
               Onko tämä nyt sitä lohtusyömistä?

Koirassa oli tänään rantalenkillä yksi hirvikärpänen ja sen verran tiukasti se luuli löytäneensä hirven, että oli työ ja tuska saada mokoma mönkijä irti meidän koiran pitkästä turkista. Sitten alkoi omaakin päänahkaa kutittamaan ja jokainen surahdus oli vähintääkin satapäinen hirvikärpäsparvi... voiko iljettävämpää otusta ollakaan!
          Olen odottanut koko syksyn, että pääsisi uimaan pimeässä - noh, tällä hetkellä se vaatisi vain sitä, että menisi uimaan pikkuisen myöhemmin, mutta tänä iltana alkoi jo olemaan vähän sinne päin, kun kävin iltauinnilla. Järvi oli tyyni ja musta. Kuin suoraan Tappajahaista! Sillä erolla, että minun suurin uhkani oli veden pinnalla pomppivat vesikirput... ei tunnu ollenkaan yhtä pelottavalta: Vesikirpun kosto.
           Huomenna töitä. Kello soi kuuden maissa ja päivää riittää iltapäivälle pitkään. Oikeastaan ihan mukava päästä vähän taas pois näistä omista nurkista pyörimästä, nähdä ihmisiä ja puhua kaiken sen ajattelutyön sijaan, mitä olen omineni tehnyt nämä päivät.
           Vaihtopää olisi tervetullut!