Ulkona tuulee puuskaisesti ja sataakin jotain - kenties vettä, mutta mielikuvitukseni tekee siitä vähintään golfpallon kokoisia rakeita! Oikea syysyö, sillä kello on jo huomisen puolella eli eletään tätä päivää.
(Minulla pitäisi olla muutama lisätunti täällä illan puolella...)
Olen saanut nauttia yksinolosta melkein kaksi päivää. Ja ah, minä olen siitä nauttinutkin! Tänäkin aamuna ei ollut mikään kiire kömpiä peiton alta ja kummallisista unista tähän maailmaan, mutta koira tuli sitten katsomaan jalkapohjia sen verran tiukasti, että päätin nousta ja päästää karvaturrin pihalle. Tasaisen harmaa päivä, syksyinen siis. Unohdan aina, että tämmöinenhän se syksy on! Hohhoi.
Olokin alkaa olla parempi, vaikka vähän onkin kurkussa vielä sellainen jospa-sittenkin-olotila. Toivottavasti tämä epämääräinen nuhailu olisi pelkkä erheys ja menisi ohi yhtä nopeasti kuin tulikin...
Nautin aamupalasta ja uunin lämmityksestä - nautin omasta aamustani!
Sitten käytiin koiran kanssa rantalenkillä, vaikka vähän pelottikin, että saataisiin hirvikärpäsparvi niskaamme, mutta ei siellä niitä ollut. En tiedä onko yöpakkaset olleet jo sen verran napakoita, että ovat menehdyttäneet kärpäs-polot vai eikö tuossa rannan lähellä sitten niin kovasti hirvieläimiä liikuskele... Niin tai näin, saatiin kävellä rannalla rauhassa!
Kotipihalla piti näyttää vähän haravaa noille koivuista pudonneille lehdille ennen kuin ne muuttuvat asvalttimaiseksi pinnaksi minun nurmikkoni päälle! Tämmöinen tuuli mitä tänä iltana on, tekee sen homman kyllä turhaksi, mutta eipä ole ainakaan niitä lehtiä sitten enää uusien lisäksi. Mukavaa puuhaakin se oli, kun ei tarvinnut mantereen kokoista aluetta haravoida! Koira-muru kaipasi aina välillä hellyyttä ja homma eteni vähän hitaasti kun piti hivuttaa välillä koiran ahteria pois haravan päältä. Keinot on monet häiritä ja hankaloittaa työn tekoa...
Ruuan jälkeen otti päähän eräs asia sen verran paljon, että käytin kaiken viha-energiani siivoukseen. Minun piti tehdä se pieni viikkosiivous tänään, mutta sen sijaan raivasin kesämatot vintille ja talvimatot lattialle! Pesin lattiat ja imuroin ja puhkuin ja puhalsin. Ärsytys ja ketutus hävisivät ja tilalle oli tullut siisti ja ihana tupa, missä tuoksui puhtaalta ja näytti ihanalta. Koko illan minä sitten hiiviskelinkin tuvassa ja ihastelin uutta ilmettä. Pelkät matot vaihtuivat ja minä olin onnellinen!
Nyt oikein odotan, että tällaiset illat jatkuvat: sade ropottaa ikkunaan, tuuli tuivertaa lehdettömissä puissa ja maailma mustenee entisestään. Ihanaa kun Suomessa on vuodenajat! Ihanaa kun saa hypätä kesän valosta syksyn pimeyteen ja siitä sitten talven valkoisuuteen! Ihanaa, että saa laittaa talvimatot lattialle, joka tuoksuu puhtaalle, sytyttää tuvan pöydälle kynttilän ja kuistille toisen, huhuilla koiraa pimeältä pihalta seikkailemasta ja kääriytyä monikerroksisiin iltanuttuihin!
Ihanaa kömpiä peiton alle, aukaista kirja kirjanmerkin kohdalta ja uppoutua tarinaan. Ihanaa!
(taitaa nuhalääke vaikuttaa...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti