Pihapuuhia ja pakarapakotusta

Minulla on pakarat kipeänä.
            Aloitin tänään taas säännöllisemmän jumppa-treenin ja huomaa kyllä, ettei kesän aikana treenaus ollut mitenkään säännöllistä vaikka ruumiillisen työn ohella vähän niitä "käyttölihaksia" tulikin. Nyt kävelen kuin Pinokkio taas vähän aikaa...
            Ajoin tänään pihanurmen lyhyeksi. Yöt ovat kylmiä, vettä ei ole tullut varmaan kahteen viikkoon ja silti nurmeni kasvaa kuin joskus kesäkuussa! Älytöntä! Yleensä tähän aikaa selviää nurmenleikkuusta jo aika vähällä, mutta tämä vuosi on merkillisen kasvurikasta - ainakin nurmen osalta! Sai taas pyöritellä ihan ajan kanssa noita nurkkia. Onneksi kuitenkin homman sai aloittaa ihan aamusta, kun töiden jälkeen koneen päälle pääsi vasta viiden maissa ja meni myöhäiseen iltaan, että sen sai ajaa tallin puolelle ja lopettaa hommat. Tänään olin jo viiden maissa valmis. Hip hei!
             Ei voi mitään. Minusta pelkkä nurmi on maailman kauneinta. Istutukset ja puusto on tietysti plussaa, mutta jos minä saisin valita täysin, ei pihalle muuta tarvitsisi kuin hyvin leikatun, vihreän nurmen. Rakkaus nurmeen näkyy kyllä tämän hetkisessäkin pihassa sen verran, että olen naapureiden silmissä täysi kaheli, mutta tässä hommassa on oppinut olla välittämättä muiden mielipiteistä.

Aloitin tänään neulomaan taas villasukkia, joten senkin puoleen syksy on tullut. Koulussa aina suututti neuloa lapasia ja sukkia, kun niitä piti neuloa kaksi samanlaista, mutta nyt en oikeastaan muuta neuloisikaan kun sukkia. Parhaat lahjatkin ovat villasukat, parempaa lahjaa en tiedäkään kuin pitkävartiset ja lämpöiset villasukat! Tällä kertaa neulomukseni menevät ystävälle sillä varauksella, että niistä tulee lahjakelpoiset... Olen vain niin onnettoman hidas neulomaan, että toivottavasti ehdin tekemään sukat valmiiksi...
             Tänään kun kävin iltauinnilla, rannalla istui kolme venäläistä naista takit päällä ja ottivat toisistaan kuvia. Mies käveli läheisen metsän reunaa ja etsi kai mustikoita. Minä menin rohkeasti uimaan ja alan todella ymmärtää avantouimareita, vaikka ihan vielä en voi näitä veden lämpötiloja avantoon verratakkaan. Olin jo lähdössä, kun samainen mies tuli vastaan ja sanoin minulle jotain venäjäksi. En edelleenkään ymmärrä venäjää ollenkaan, mutta vastasin summanmutikassa että "cold" ja sain miehen nauramaan. Taisi mennä viesti perille kielimuurista huolimatta.

Tänään vilkaisin ohimenen vaatekaappeja ja pitäisi tehdä jälleen pienimuotoinen selkkaus syksy/talvivaatteiden ja kesävaatteiden kanssa. Aurinkoisista ja suht lämpöisistä keleistä huolimatta lämpötilat tuskin nousevat enää helteiden tasolle. Pitäisi kantaa esimerkiksi kaikki villapaidat ja muut villaiset nutut vähän tuulettumaan, että saisi taas talven kylminä päivinä verhoutua raikkaisiin neuleisiin. Nämä aurinkoiset poutapäivät aion kuitenkin kuluttaa pihatöissä, joita vielä on muutama jäljellä. Sitten kun tulee kylmät ja sateet, voi päivän kuluttaa siivoillessa sisällä nurkkia ja koluta kaappeja.

 

Tänään oli taas aikaa miettiä omiaan, kun ajeli monta tuntia ruohoa. Joskus se tekee hyvää ja joskus se on tuskallista. Tänään se oli siltä väliltä. Mietin sitä, että miksi en voi suhtautua mukavan miehen suudelmiin rennosti ja tekemättä niistä sen suurempaa numeroa. Vaikka pitäisinkin miehestä, niin miksi en voi nauttia pussailusta ja jättää sitä siihen?

            Yritin kyllä. Yritin ottaa asian viileän rauhallisesti, ihan kuin tekisin sitä joka päivä ja olla kuin suukot olisivat varsin arkinen asia tässä ajan jatkumossa, jota kutsutaan minun elämäkseni. Vähän aikaa se sujuikin, mutta sitten huomasin, että ajatukset alkoivat kieppua pelottavasti siihen suuntaan, että aloin miettimään mitä suukottelu merkitsi miehelle, mitä minä merkitsen miehelle ja mitä mies merkitsee minulle!?

             Kun huokaisin ystävälleni, että miksi minä suhtaudun kaikkeen tämmöiseen niin tunteella ja miksi en voi olla enemmän semmoinen 'vapaasieluinen', joka ottaisi suukot vastaan, nauttisi niistä, mutta ne eivät aiheuttaisi sen enempää ajatusmyttyjä päänupin puolelle, ystäväni sanoi, että siksi koska minunlaisiakin naisia tarvitaan. Sellaisia, jotka tuntevat, suhtautuvat asioihin sydämellä ja ovat romantikkoja päästä varpaisiin.

              Ehkä niin, mutta toisinaan olisi helpompi jos ei olisi sellainen nainen.

              Nyt painun pehkuihin - niin siis jos pääsen tästä tuolista ylös näiden kipeiden pakaroideni kanssa!

              Aih!