Pitkään nukkuminenkaan ei oikein onnistunut näin ensimmäisenä vapaana aamuna, kun työkaveri-tyttöystävä-muruset laittoivat viestin ja toivottelivat hyvää syksyn ja vapauden alkua... Viestit tulivat melkein perätysten, mutta kuitenkin sen verran niillä oli väliä, että ehdin vähän napata kiinni kadonneesta unen syrjästä... Mokomat muruset!
Takaraivossa on takonut koko kesän ulkosaunan vieressä oleva kivikko ja sen kamala ulkomuoto. Horsmat ja villivadelmat rehottivat koko kesän, puhuattakaan ohdakkeista tai valvateista! Joka kerta kun meni saunaan piti laittaa silmät kiinni tai katsoa toiseen suuntaan, kun harmitti ettei powerit riittäneet koskaan kivikkoon asti.
Tänään se kuitenkin tapahtui.
Tänään raivasin kivikon puhtaaksi ja kauniiksi ja nyt tekisi koko ajan mieli mennä saunaan, että saisi sitä ihailla! Ennen ja jälkeen kuvien maratoni, s'il vous plait!
Pensashanhikit ovat saaneet vähän osumaa talven aikana ja muutenkin. Niiden pään menoksi keksin jotain ensi keväänä. Tänään annoin vielä armoa...
Miksi horsmat ja kaikenmaailman muut rehut kasvavat, mutta ne kukat joiden haluaisi kasvaa, eivät kasva..?
Merkillistä.
Kultapiisku kökötti monta vuotta pienenä ja mitättömäni tuossa kivikon päädyssä ennen kuin viime vuonna ja nyt tänä kesänä innostui kasvamaan oikein puskaksi! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Kivikon tausta on ollut monen monta vuotta täysin villiä aluetta. Joskus olen vähän trimmeriä näyttänyt, mutta nyt sekin aika on ohi ja sainpahan ainakin vähän taas tilaa uusille istutuksille...
Vanhat padat pyörittelin tuonne kivikkojen keskelle vähän tuomaan lisää kesäkukkaistutustilaa, kun kivikkoon saisi lapata muuten ihan älyttömästi multaa, että saisi istutuspaikat kivien väleihin.
Tuohon eteen istutin muutaman kuunliljan ja nauhuksia sekä ihan tuonne oikeaan reunaan päivänliljan. Katsotaan nyt ehtivätkö ne poloiset juurtumaan. Pitää huomenna kantaa vähän lisää vettä.
Ja kuten kuvastakin näkyy, tähän urakkaan meni koko päivä! Valmiista kivikosta otetut kuvat otettiin auringon laskiessa... Sauna lämpeni siinä samalla kun viimeistelin tekosiani ja iltauinnin jälkeen oikaisin jalat lauteille ja nautin kuumista löylyistä. Käsivarsia poltteli nokkosen polttamat ja vadelmien varsien raapaisut ja jalkoja pakotti kivikoissa pomppiminen. Mutta sauna pehmensi sekä olon että kropan.
Rehellisesti sanoen minä kyllä tarvitsin tällaisen hullun raatamispäivän, sillä piti saada itsensä väsyksiin tai muuten olisi aika taas mennyt samojen ajatusten kelailuun. Nyt ei ehtinyt eikä jaksanut miettiä mitään muuta kuin lapion iskuja, kitkemistä ja kivien pyörittelyä. Hurraa!
Eilen kun oltiin viimeistä päivää työmaalla Epun kanssa, niin puhuttiin siitä, että miten sitä omassa pihassa sitten osaa tehdä hommia yksin kun on niin tottunut tekemään kaksin nämä viimeiset viikot. Kieltämättä vähän olisi toista käsiparia tarvittu ja kaivattu tässä urakassa, ja ihan puhekaveriakin. Kannustamaan ja luomaan tunnelmaa. Tämä oman pihan myllerrys on tämmöistä yksin rymyämistä... Varmaan menee tovi ennen kuin tähänkin erakkotyöhön tottuu eikä enää odota, että toinen ojentaa lapion tai haravoi suoraan kottikärryyn...
Tänä(kään) iltana tuskin tarvitsee unta odotella. Olisi kuitenkin kiva jos vähän aikaa ehtisi lukea kirjaa ennen kuin musta uni vyöryy ylitse.
Jospa huomisaamulla onnistuisi se pommiin nukkuminenkin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti