Pieni perjantainen puuskahdus

Talo on hiljainen, hämärä ja täynnä koiran unta. Hauva nimittäin vetää sikeitä oman sohvansa kulmassa niin että kateeksi käy. Iltalenkillekin piti vetää puolinukkuvaa karvaturria, joka haukotteli tämän tästä ja laahusteli pihakuusen juurelle.
             Anni kävi tervehtimässä meitä tänään työmaalla kun oltiin vähän ennen ruokataukoa haravoimassa hiekkakäytäviä viikonloppu kuntoon. Kävelystä minä Annin tunsin, vaikka muuten likka olikin niin kaunis ja nätti, että en uskaltanu edes halata työnutuissa, kun olisin liannut ikiajoiksi Annin nutut. Ei sillä, Anni oli nätti työvaatteissakin, mutta nyt tuntui, että semmoinen iloinen rauha ja tyytyväisyys suorastaan hehkui ja kimmelsi habituksessa. Toivottavasti minustakin hohtaa samanlainen valo sitten, kun minä pääsen 'kesälomalle' (epäilen kyllä vahvasti...) Pomo pilasi meidän jutustelun saapumisellaan ja valtasi oitis meidän pienen kahvituvan.
               Kotona sain nurmen ajettua hyvissä ajoin ja sitten nautiskelin illasta saunan ja iltapalan kera. Huomenna ei ole töitä, joten aion nukkua kuin Prinsessa Ruusunen (tosin herätys ei välttämättä ole yhtä romanttinen...) ja nauttia olostani. Lupasi hyvää keliäkin ja äskenkin kun piipahdettiin pihamaalla niin lämpömittari näytti vieläkin +15 astetta... tämähän on kuin tropiikissa!

Auto pelasi tänään hyvin ja hymy hiipi suupieliin kun käynnistäessä ja ajaessa ero oli huomattava entiseen! Sillä aikaa kun oma auto oli huoltotoimenpiteiden ajan lomalla, isä lainasi minulle omaa autoaan, että pääsin töihin. Kahden laina-autopäivän jälkeen kaipasin jo omaa autoa kahdesta syystä:
         #1: Isän auto on isompi ja tuntuu aina rattia kääntäessä varmaan samalta kuin Titanicin ruorimiestä, että "käänny jo!" Oma auto on semmoinen sutjakka ja rivakka, joka menee ja kääntyilee ketterästi ahtaissakin välissä.
          #2: Piti kuunnella radiota koko ajan. Olen loppukesästä kuunnellut äänikirjoja niin työmatkoilla kuin autoillessa muutenkin ja tottunut siihen rauhallisuuteen, puheeseen ja tarinoihin. Nyt kun "piti" kuunnella radiota ja musiikkia ajomatkoilla, niin huomasin että mökä enemmänkin ahdisti kun teki hyvää. Tänäänkin kävin kirjastossa viemässä edelliset äänikirjat pois ja lainasin yhden uuden!
(kirjoittajan huomio: kyllä, tiedän, että radiossa on power-nappula, josta radion saa kiinni ja hiljaiseksi.)

Nyt on taas semmoinen ilta, että kaipaisi lämpöistä syliä ja pehmoista hemmottelua. Kai tämä on suurimmaksi osaksi totaalista väsymystäkin, mutta on tässä paljon sellaista ikävää, jota tuntee vain semmoinen ihminen, joka on ollut pitkään yksin. Vaikka tykkään olla itsekseni, viihdyn yksin kotisilla, niin yksin olemisella ja 'yksin olemisella' on kuitenkin eronsa. Olisi mukava olla yksin niin, että tietäisi joskus pääsevänsä lohduttavaan halaukseen ja toisen syliin.
               Tässä taitaa puhua nyt väsymys jälleen...
               Taitaa olla tämän Ruususen aika mennä etsimään sängystä oma puolisko, jospa toiselle puolelle olisi ilmestynyt se Prinssi Uljas aamuun mennessä.