Siivosin kodin viikonlopuksi ja sytyttelin siivouksen päätteeksi tupaan muutaman tuikun ja ikkunaan sen (tähän mennessä vielä) ainoan jouluvalon, jonka jo salaa ripustelin ja istahdin sohvalle. Tuli rätisi hellassa ja koti oli puhdas, hiljainen ja täynnä rauhaa.
Kaipasin todella tämän päivän seesteisyyttä ja kiireettömyyttä.
Tein iltakävelyn sateessa, tuulessa ja sumussa, ja nautin joka askeleesta. Teki hyvää ♥
Ajattelin tänään, että pitkästä aikaa minulla on jotenkin vapaa olo töiden suhteen. Olen puurtanut kymmenen vuotta ajatellen vain sitä, miten voisin olla enemmän hyödyksi ja avuksi, mutta nyt kun huomasin, että työni arvostus tai ylipäänsä minun arvostukseni työmaalla on aika vähäinen, tuntuu hullulla tavalla jotenkin vapauttavalta. Että entä jos katsoisikin jo vähän toisaallekin, näkisi muitakin polkuja välillä kuin sen, mitä olen talsinut kuin ravihevosen laput silmillä? Entä jos kääntäisi uuden sivun elämässään ja kokeilisi siipiä jossakin ihan muualla? Tai että edes uskaltaisi miettiä sitä vaihtoehtoa, että työpaikka löytyisi muualta kuin mitä olen haaveillut ja odottanut?
Ehkä minusta on tullut rohkeampi.
Tai ehkä minusta on tulossa rohkeampi.
Ehkä se, että minun elämässäni on nyt Mies, melkein-oma-Muksu, koti ja kokonainen elämä, on tekemässä minut rohkeaksi naiseksi, joka löytää oman tiensä, vaikka se ei olisikaan se, jota kohti olen kulkenut pitkän aikaa. Ehkä nyrkin isku vasten kasvoja, joka tuo työpaikka-härdelli minulle oli, teki hyvää. Aukaisi silmät näkemään muitakin ovia ja avasi ikkunoita muillekin maisemille.
Minulla on elämässä niin paljon hyviä asioita. Rakkautta, iloa ja naurua. Perhe, ystäviä. Löydän kyllä paikkani jossakin vaiheessa myös työelämän kanssa, kunhan uskallan vain ottaa sen ensimmäisen askeleen tutulta polulta vähän syrjään...
Tänään olen ollut onnellinen ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti