Sinänsäkin erikoinen pyhäpäivä eilen, ettei oltu Miehen kanssa kipeänä päivystyksessä. Naureskeltiin adventti-aamuna, että suunta on oikea, kun saadaan aloittaa pyhän vietto terveinä ja kahdestaan. Adventti toi meille pakkaset ja lunta. Aikamoinen tuisku tuiversi koko sunnuntain, vaikka lunta ei nyt senteissä kamalan paljoa tullutkaan.
Miehen kanssa käveltiin joka päivä suhteellisen pitkiä lenkkejä. Oli hyvä keli ja maailman parasta seuraa, joten kävely maistui ♥ Lauantaina ei uskallettu meidän metsätienlenkkiä ihan kokonaan tehdä, kun vastaan tuli metsämiesten autoja... eikä kummallakaan meistä ollut mitään punaista päällä. Päätettiin kääntyä ja palata samaa reittiä takaisin, sillä ei haluttu hirvikiväärin luotia nahkoihimme.
Ollaan nyt siinä vaiheessa suhdetta, että tehdään suurin piirtein kaikki kahdestaan. Sunnuntaina oli oikeastaan ensimmäinen sellainen päivä, että molemmat teki hetken "omiaan". Minä kävin lenkillä ja Miehenmuru luki kirjaa. Tuntui ihan hyvältä olla kahdestaan olematta ihan kahdestaan koko aikaa. Minusta on jotenkin tuntunut, että jos teen omiani silloin kun ollaan Miehen kanssa kahdestaan, en ole tarpeeksi läsnä silloin kun meillä vihdoin on 'meidän aikaa'. En kirjoittele päiväkirjaa, blogia tai lue kirjaa silloin kun Mies on minun luonani, kun tuntuu jotenkin siltä, että sulkisin hänet näin sen minun kuplani ulkopuolelle.
Tiedän, että jossakin vaiheessa pariskunnille tulee ne omat jutut eikä istuta tai tehdä koko ajan jotain yhdessä, mutta nyt kun meillä ei vielä ole omaa arkea, meidän yhteistä arkea joka päivä, niin tuntuu, että jos istahtaisin koneen ääreen kirjoittelemaan niin se olisi pois siitä ajasta, kun voitaisiin olla kahdestaan... Ja totuus on kuitenkin, että kaipaan yhtä lailla omia juttujani kuin myös Miehenmurun kanssa olemista. En vain vielä oikein osaa yhdistää näitä asioita niin että ne tuntuisivat luontevilta.
Kävin iltasella vielä kaupassa, kun Mies lähti viettämään muksu-viikkoa. Hypistelin joulukortteja jo ja jokunen tarttui mukaankin. Samalla ostin jo joulumerkit joulukortteihini, kun postin tiskin vieressä kerrankin seisoin ja postimerkit muistin. Tällä viikolla pitäisi sitten kortit laittaa matkaa, ettei tule kiire ja hoppu sitten ensi viikolla.
Rakastan korttien kirjoittamista ♥
Tarkastelin iltasella korttilistaanikin läpi ja laskin monta korttia tarvitse. Eräs entinen työkaverini vähän naureskeli kun satuin kertomaan joulukorttilistastani, mutta minun listani ei ole sellainen, että siitä vedetään yli semmoiset ihmiset jotka ovat vuoden aikana olleet minulle häijyjä tai eivät laittaneet viime vuonna korttia. Minun listani on täysin viattomasti vain siitä syystä, että minun aivoni kaipaavat listaa tehtävistä asioista ja pystyn jäsentämään asiat paremmin kun näen ne listoina tai kuvina tai milloin minäkin! Olen vain sillä tavalla hassu sielu ♥
Korttien kirjoitus on melkein yhtä kivaa kun pakettien paketointi jouluaatonaattona. Semmoisia mukavia jouluhommia samoin kuin piparit, piirakat ja laatikoiden maut ja tuoksut. Unohdin tänään ostaa kaupasta omat piparitaikinat, mutta onneksi niitä kerkeää vielä tekemään! Kunhan nyt saisi tällä viikolla kortit postiin. Saisi sitten jäädä odottelemaan omia postilaatikon täytteeksi ♥
Kimpaannuin.
Onko se niin vaarallista, että jonkun pienen paketin jouluna toiselle antaa??!!
Minulta oli mennyt Melkein Oman Muksunkin lahja jo nurin, kun se oli loppunut jokaisesta verkkokaupasta, mistä vaan älysin katsoa ja seuraava erä tulisi vasta ensi vuoden alussa! Olin kerrankin keksinyt hyvän lahjan ja nyt pitää aloittaa koko keksiminen alusta!
Lopullisesti siima katkesi sitten siihen, kun Miehenmurukin tilasi jotain itselleen, vaikka oltiin sovittu että lahjaideoiden ja päällekkäisyyksien välttämiseksi ei ostettaisi itsellemme mitään ennen joulua!
Yksi ainut juhla vuodessa, jota satun rakastamaan, käännetään ihan ylös alaisin. Kieltäydytään lahjoista tai ostetaan lahjat itse! Eikä sitten edes tajuta, mitä varten pahoitan mieleni tai harmistun!!
Olen AINA OLLUT jouluihminen, jolle joulu merkitsee toisten ihmisten muistamista edes yhtenä hetkenä pitkästä vuodesta - lahjoin, kortein tai kukkasin. Joulu merkitsee yhdessä oloa ja rauhoittumista vain olemiseen ja nauttimiseen. Hyvää ruokaa ja sen tekemistä.
Tämä joulu on ollut minulle erityisen rakas juuri sen takia, että ollaan Miehenmurun kanssa yhdessä ensimmäistä kertaa sillä lailla oikeasti ja kaikkien silmien edessä ♥ Olen odottanut tätä joulua kovasti ja sydän särkyy kun sitten muut vetävät joulun eteen mustan lakanan ja pilaavat joulun joululta! Pilaavat MINUN JOULUNI !
Päätin, kun olin vähän aikaa jouluvalojen hämärässä itkua tihrustellut, että tappakoot joulun ne muut! Minä teen juuri niin kuin olin ajatellut. Keksin uudet, en ehkä yhtä hyviä, mutta uudet lahjat, ostan lahjat niillekin, jotka eivät niitä halua ja teen piruuttani omasta joulustani sellaisen, mistä ne jouluntappajat ovat sitten kateellisia kun sen aika tulee!
Pitänee ottaa kuppi kaakaota ennen kuin käy nukkumaan. Harmistuneena tai vihaisena ei tule uni.
 |
| Talvikävelyn maisemia. |
sunnuntai 27.11.2016
279. juoksupäivä (101 vkoa täynnä)
- 1766.1 km
- 5km minikylälenkki (30 min)
- hyvin meni juoksu, vaikka jaloissa monen päivän kävelylenkit tuntuivatkin
- vastatuuli ja lumituisku tekivät matkan teosta vain välillä vähän haasteellista, mutta mikäs sen mukavampaa!
- hengitystä piti vedellä liinan läpi, kun ilma oli niin kylmä, ja se verotti vähän hapensaantia.
- ryhti lösähti loppumatkasta ja jalat väsähtivät kun kroppa ei kestänyt ylhäällä vaan tuli jalkojen päälle
- -5, lumituiskua, tuulta ja pakkaskeliä. Myrskykelijuoksu! JEE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti