Tuiskuja ja villasukkia...

Tänään on tullut lunta ♥ Hiljaa hipsutellen, tuiskun kanssa, vaakatasossa, vasemmalta, oikealta, ylhäältä ja alhaalta! Olen lakaissut portaat kolmesti ja nytkin on ulkorapulla taas monen monta senttiä puhdasta, valkeaa lunta! Voiko tämmöinen otus, joka on lunta kaivannut koko lokakuun, olla enää iloisempi ♥
      Tiedän, että huomenna saa tehdä lumitöitä taas niin, että lunta tursuaa joka paikasta.
      Tiedän, että ensi viikoksi on luvattu plus-asteita ja vesisadetta.
       Mutta nyt maassa on lunta ♥
       Kävin tänään ulkosaunan saaveja katsomassa ja hyvä kun menin. Isompi saavi tai siis se saavi, jossa vielä vettä oli, oli jäätynyt. Ajattelin ensin, että se on umpijäässä, mutta kun sain saavin kannettua ulos ja koputtelin sitä vähän aikaa, niin irtosihan se jääkami sieltä pohjalta. Kyllä siellä vettäkin vielä oli, mutta aikalailla jäässä oli... Emäntä ollut vähän hajamielinen, kun ei ole hoitanut tätäkään asiaa kuntoon. Samoin vesiletku jäi nurkkaan nyttyrälle. Nyt sitä ei voi liikauttaa mihinkään, kun on pakkasta ollut ja letku jäässä, se napsahtaa muuten poikki, mutta jotenkin nämä pakkaset pääsivät yllättämään sen verran, etten tajunnut vetää sitä ajoissa sisälle. Nyt pitää olla tarkkana sen suhteen milloin sen sisälle nappaa...

Tuiskusta huolimatta vetäsin aamupäivästä juoksuvermeet niskaan ja kävin noin neljän kilsan lenkillä. Juoksin ja kävelin heti kun rupesi hengitys olemaan tiiviimpää. Suun edessä oli kauluri ja "bandidos-huivi", ettei kurkku vain saisi kylmää. Hyvältä se tuntui, juoksu siis, ylipäänsä vaikka enhän minä nyt mitään huippumatkaa juossut. Kunhan metsätien pöpperössä vähän aikaa kipittelin. Jos tämän viikon ottaisi vielä ns. iisimmän kautta ja suunnittelisi ensi viikolle sitten normaalimpaa treeniviikkoa. Annan nyt kropan toipua etten saa mitään jälkitautivyyhtiä tähän marraskuun iloksi...
       Mukavaa oli kuitenkin päästä kroppaa vähän liikuttamaan. Eilisen pilates-tunnin jälkeenkin oli lihakset taas aavistuksen arat, kun oli lojunut monta päivää kipeänä niin lihas-parat luulivat että se on nykyään tapana ja järkyttyivät lihaskuntotreeni-pläjäyksestä.
       Ähäskutit!
       Iltasella riehuin vielä lumisateessa, kannoin puita ja lämmittelin vähän ulkosaunaa, ettei ihan seinät kylmettyisi. Kyllä oli yhtä seikkailua nämä lumituiskupäivät ♥ Tämä emäntä nauttii! Kunhan ei ensi viikko nyt kaikkia lumia veisi...

Miehenmurrikan eilinen kysymys neulomisesta tuotti tulosta. Katsoin tänään sillä silmällä omia neulelehtiä ja löysinkin kivan ja mukavan nopeatekoisen mallin, jonka aloitin tänä iltana. Tämän enempää en sukasta paljasta ennen kuin se on valmis, sillä se on Miehelle talviyllätykseksi ja hän saa nähdä sukat ensin valmiina. Mutta tässä tällainen 'sneak-peak' ihan aluksi ♥
       Mukavaa oli taas saada käsille tekemistä. Yhtenä talvenahan neuloin monet sukat ja parit lapaset kuin oikein innostuin, mutta kun olen vähän hidas neulomaan, niin aloittaminen vaatii aina vähän semmoista paneutumista. Kyllähän nuo puikot taas alkoivat liikkua, kun vauhtiin pääsi. Ostin ensimmäistä kertaa bambu-puikot ja ihastuin ikihyviksi. Kevyet käsissä ja silmukat kestävät paikoillaan paremmin. Tämmöiselle neulojalle silmukoiden pudottelu kun ei ole mitenkään tavatonta!
         Nämä sukat ovat ensimmäiset, jotka saan neuloa Miehelle mittojen mukaan. Olen neulonut kolmet tai neljät sukat Miehelle jo silloin kun oltiin vaan kavereita ja silloin piti vähän arviosta miettiä kokoa, kurkkia kengän numeroa salaa ja vilkuilla vähän isän villasukkien kokoa malliksi. Nyt kun Miehen jalka on Oman Miehen Jalka, niin saan napata kunnon mitat ja tehdä juuri sellaisen sukan mikä jalkaan sopii ♥

          ***

Nyt taidan hetkeksi mennä vielä tuonne lumituiskuun ja vien samalla koiralle kynttilän, jos saan sen tuossa tuiskussa syttymään... Koira oli tämmöisinä tuiskuiltoinen ihan kuin lumihirviö, kun tultiin lenkiltä. Turkki lunta tulvillaan ja naamasta näkyivät vain tummanruskeat, kiltit ja viisaat silmät ♥ Kaipaan sitä lumisen koiran tuoksua, joka tuli aina kun tuossa tuvan puolella hauvelia kuivailin tuiskuisen iltalenkin jälkeen... Ja kaipaan myös niitä jäisiä palleroita, joita löytyi myöhemmin sängystä, kun koira oli ottanut ensimmäiset iltatorkkunsa minun sängynpuoliskollani ennen kuin siirtyi viileämpään omaan nurkkaan ♥
      Ikävä miun lumihirviötä ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
272. juoksupäivä (99vko)
- 1721,1 km
- 4km metsätien minilenkki (20min)
- juoksin ja kävelin kun hengitys alkoi hengästyä...tai jotain...
- en halunnut kuormittaa vielä liiaksi kurkkua tai keuhkoja, mutta suurimman osan halusin kuitenkin juosta ja katsoa mikä oli kunto
- ei tuntunut kovin pahalta, pelkäsin pahempaakin, mutta tässä kai huomaa sen hyvän pohjakunnon: toipuu nopeammin takapakeista
- pikkuisen vaan alkaa väsyttämään "aloittaa aina alusta" nämä juoksutreenit. Juuri kun pääsee omasta mielestään pitkälle ja suunnittelee jo pidentämistä niin tulee tämmöinen "aloita-alusta" hommeli väliin...
- onneksi jalat olivat kunnossa, vaika eilinen pilates vähän reisissä tuntuikin
- kiva lenkki, tuiskutti ja tuuli ja vähän ehkä oli liian vähän nuttuja, mutta kivaa oli!
- -8 lumituiskuinen iltapäivä