Rappusilla oli monta senttiä uutta, kosteaa lunta ja lisää tuli niin, että postinhakureissulla ehti hartiat muuttua valkoisiksi. En jaksanut tänään herätä niin aikaisin, kun olisi pitänyt, että ehtisi kaupunkiin aikoinaan ja aikoinaan myös pois. Lämmitin rauhassa uunin, sillä tiedän millaista se sitten on, kun tulee iltasella vasta kotiin. Lumisadekin herkisi siihen mennessä, kun käänsin auton keulan kohti kaupunkia.
Hassua muuten. Suomessa on ollut talvi ja lunta (melkein) joka vuosi siitä lähtien kun on ollut koko Suomea ja silti tuntuu, että lumi saa aina autoilijat paniikkiin ja liikenteen sekaisin. Perään ajoja, ojaan ajoja, ihmeellistä ajoa... Ajattelin kun ajoin kaupungin keskustan kaduilla, että ihan kuin ihmiset menettäisivät kaikki opitut taidot autolla ajamiseen, kun tiellä on lunta tai aura-auton jättämiä valleja. Yksinkertainen sääntö talviliikenteeseen on: ajonopeus kelin mukaan ja malttia. Sillä selviää jo aika pitkälle!
Aamusta kävin hakemassa Miehenmurulta Melkein Oman Muksun judo vyön ommeltavaksi tai pikemminkin siihen piti saada muutama uusi natsa kiinni ja olin luvannut esitellä ompelutaitojani. Sellaisia löytyy, vaikka en pääse parhaaksi kehumaan! Sitten ampaisin jouluhulinaan lahjoja ostamaan.Aikamoista kaaosta se oli, meni mihin vain! Ihmistä kuin meren mutaa ja kaikilla kilometrin kokoisia paketteja kainalossa. Taisin saada yhdenkin kauppareissun aikana muksautuksen kahdesta kaivurista ja yhdestä potkuautosta. Onneksi ollaan vielä aika aikaisessa ja ihmiset olivat vielä hymyileviä ja innokkaita. Aatonaattona ilmeet voivat olla sitten jo vähän toisia jos lahjoja on ostamatta.
Olen havainnut hyväksi keinoksi sen, että listailen jo kotona, mitä ostan ja kauppaan menen vain hakemaan paketit. Jos kaupassa rupeaisi pähkäilemään lahjoja, saisi hermoromahduksen ennen kassaa! Nyt minun ostokseni sujuivat melko hyvin, vaikka pientä punnitsemista pitikin tehdä kahden hyvän vaihtoehdon välillä.
Ehdottomasti ihaninta oli kirjakaupassa, kun sinne ei hyvällä tahdollakaan päässyt sisälle jos ei joku lähtenyt ensin pois! Liike oli niin tupaten täynnä ihmistä, että oikein hyvää teki ♥ Vai on paperinen kirja kuolemassa, en usko ihan heti! Ei minusta kuitenkaan olisi joka päivä jouluostoksia tekemään. Mukavinta on, kun lahjat on nyt hankittu ja seuraavaksi odottaa jossain illan pimeydessä niiden paketointi ♥
Isä oli heittänyt minut keskustaan ja kävelin sitten äidille ja isälle.
Menin niitä pieniä teitä, joita kävelin pienenä ihmisen alkuna ja vaikka ne olivat vajaassa 30 vuodessa vähän muuttuneet, tuntui niissä edelleen se jokin tuttuus. Ikävä ei kuitenkaan niiden kujien varsille tullut. En tuntenut oloani sellaiseksi kuin mitä tunnen nyt, tässä talossa. Kun muutin tänne maalle, ajattelin, että tältä siis tuntuu kun tulee kotiin ♥
Ei kaupungin kadutkaan pahalta tuntuneet, mutta ei myöskään enää kotoisilta.
Ilta oli jo pitkällä kun pääsin kotiin.
Kannoin kassit tuvan puolelle, kannoin huomisen puut tupaan lämpenemään ja nappasin vähän jotain syömistä ennen kuin viipotin suihkuun. Jotenkin ilta meni niin nopeasti ohi... Ihastelin ostoksiani ja suunnittelin paketteja ♥
Jos vielä tänä iltana kirjoittelisi joulukortit valmiiksi.. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti