Ja minulta puuttuu joulukortit, joululahjat ja joulukuusi, piparit ja laatikot. Se, mitä minulla on, ovat jouluvalot! Tänään ei ollut siivouspäivä, mutta ripustelin tupaan tähdet ja takkahuoneen puolelle kyntteliköt. Eipä minua ollut kukaan täällä estelemässä tai kieltämässä, etten olisi saanut liian aikaisin joulun odotustani aloittaa!
Satoi vettä koko päivän. Räystäistä vaan vesi valui norona ja nurmi oli kuin neva-suo. Tein sisähommia ja muistin jopa tyhjentää hellasta tuhkat, kun yleensä sen muistaa vasta sitten, kun sinne vetää hiilet uunista ja sitten onkin taas liian myöhäistä tuhkien poistoon. En minä ihan kehno emäntä ollut tänään, kun tuhkatkin muistin!
Tänään valittiin taas Finlandia-palkinnon saaja ja tänä vuonna sen voitti Jukka Viikilä teoksellaan Akvarelleja Engelin kaupungista (Gummerus). En ole lukenut. Rupesin miettimään, kun voittajan kuulin, että montako Finlandia-palkinnon voittajaa olen lukenut. Finlandiaa on jaettu vuodesta 1984 lähtien ja laskujeni mukaan olen lukenut kaksi voittaja-kirjaa: Antti Tuurin Lakeuden Kutsu (1997) ja Ulla-Lena Lundbergin Jää (2012). Antti Tuurin Lakeuden Kutsun luin kyllä ihan muista syistä, kun sen takia, että se joskus oli voittanut Finlandian, mutta Lundbergin Jään halusin sinä jouluna lahjaksi ja sain ja luin.
Kai minä olen vähän sivistymätön tämän puoleen lukemisharrastukseni kanssa. Luen vain sellaisia kirjoja, joista tiedän tai ainakin suurella varmuudella luulen tykkääväni enkä hyppää kovin usein ihan kirjalliseen pusikkoon ja lue jotain sellaista kirjaa, jonka takakanttakaan en ymmärrä!
Minusta Finlandian voisi joku vuosi antaa ihan tavalliselle kaunokirjalliselle romaanille, joka ei ehkä olisi niin erikoisen taiteellinen, mutta sellainen, mistä kansa ja lukijakunta tykkäisivät. Vain minun vaatimaton mielipiteeni asiasta. Huomasin vaan kun selasin Finlandia voittajia ja ehdolla olleita, niin ehdolla olevista olinkin sitten lukenut jo enemmän: Sisko Istanmäki Liian paksu perhoseksi (1995), Petri Tamminen Enon opetukset (2006), Aki Ollikainen Nälkävuosi (2012) ja Tommi Kinnunen Neljäntienristeys (2014).
Onnea nyt kuitenkin voittajalle.
Siis tarinoiden kirjoittamista.
Joskus minulla oli elämässäni sellaistakin aikaa, että sain talven aikana kirjoitettua romaanin mittaisen tarinan, mutta johonkin sekin aika on hävinnyt. Pitäisi etsiä omasta vuorokaudestaan taas siihenkin puuhaan aikaa, sillä minulla on kamala ikävä tarinoiden luomista. Tämä tämmöinen kirjoittaminen tai päiväkirjan rustaaminen pitävät tietysti kirjoittaja-hanaa auki, mutta nämä eivät ole ihan sama kuin oman mielikuvituksen tuominen paperille ja henkilöiden kuljettaminen läpi kirjan. Jatkuvasti kuitenkin päässä kehkeytyy tarinoita ja kertomuksia, kunhan vain välillä saisi sen solmun purettua auki ja kirjoitettua luonnoksina ylös.
Pitäisikö ottaa tavoitteekseen kirjoittaa sellainen kunnon kaunokirjallinen romaani, kansantajuisella juonella ja kielellä ja voittaa sillä Finlandia-palkinto!
Jaetaankohan Finlandiaa vielä sadan vuoden päästä...?!
En ymmärrä tuollaista jouluilon tappamista!
Enhän minä mitään pingis-pöytää ole ostamassa vaan jotain pientä ja mukavaa, kenties hyödyllistä ja kivaa tai sitten ihan vaan kivaa ♥ Sisko kielsi ostamasta mitään, kun kaapit tursuaa kaikkea, mutta myöntyi sen verran, että lapsille saa ostaa JOTAIN PIENTÄ !! Minä luin viestin ja jätin sen omaan arvoonsa.
Olkoot, jouluntappajat!
Ostan mitä ostan, niille joille ostan! Tässä asiassa minua ei komennella!
Tänään sain taas Miehen sukkaa neulottua eteenpäin, kun ulkona satoi eikö sade houkutellut ulkotöihin. Miehen-mokoma nauroi minulle alkuviikosta, että kunhan nyt saisi yhdenkin sukan täksi talveksi... ♥ Olen onnettoman hidas neulomaan, vaikka olenhan minä neulonut vaikka miten monta vuotta. Sitä vaan kun ei tee joka päivä niin vauhti ei pääse kehittymään. Tuskin minä jouluksi niitä vielä saan aikaiseksi, mutta jos tammikuun pakkasiin sitten saisi Miehenmurrikka ne jalkaansa. Kummatkin ♥
Tänään oli juoksupäivä ja taivas työnsi vettä niskaan kun lähdin kotiportailta lenkille. Pimeys oli niin pimeää, että välillä ajattelin, että pääseekö sinne sekaan ollenkaan!
Ehdin juosta kilsan verran, kun mutkan takaa loisti isot valot ja täysperävaunullinen turverekka pyyhälsi ohi ja kiskaisi tieltä kurat niskaan... Nämä rekat täällä eivät ole mitään pieniä möngertäjiä, jotka vähän ohikulkijaa hetkauttavat vaan isoja petoja, jotka valtaavat tiet ja tantereet ja pyyhkäisevät ohikulkijan hetkeksi maailmankartalta! Siinä tuntee itsensä kovin, kovin pieneksi. Ja tänään myös kovin, kovin kuraiseksi. Ja matka oli vasta aluillaan. Sen verran pyyhkäisin, että heijastinliivistä näkyivät raidat kuran alta, mutta muuten annoin vaatteiden olla. Sadehan kastelisi kuitenkin!
Jossain vaiheessa lenkkiä tuli ikävä niitä heinäkuun iltoja, kun juoksin kuuman hellepäivän jälkeen vasta illansuussa. Heinäsirkat sirittivät ja aurinko paistoi vielä korkealta, ei kuumasti, mutta lämpöisesti. Kintut kipittivät kuivaa soratietä myöten ja korvissa soi letkeä juoksumusiikki... Tänäiltana juoksuympäristö oli vähän toisenlainen...
Mutta happea riitti ja kosteutta. Ja kyllä sateenkin unohti kun vähän aikaan oli ehtinyt juosta. Hyvä olo juoksun jälkeen saa minut lähtemään pimeyteen ja sateeseenkin. Silloin ollaan ihan kahdestaan, tie ja minä ja tossut kolmantena pyöränä ♥
Ja minulla ei ole edes joulukalenteria!
Ei juupeli!
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
278. juoksupäivä (101 vko)
- 1761.1 km
- 7.2 km kylälenkki (40min)
- mukava, tavallinen juoksu.
- loppumatkasta yritin vähän yksilöidä mikä kohta väsyi, jalat jaksoivat ja hengityskin oli suhteellisen rauhallista, mutta kai se sitten oli yleinen energia, joka loppui kesken. Ruuasta oli jo tovi eikä välttämättä ihan paras mahdollinen energia ollut enää päällä.
- ryhtiäkin piti kohentaa koko ajan ja vasemman jalan isovarpaan hiertymä tuntui kengässä, vaikka yritinkin etten varo sitä sen enempää...
- pimeyteenkin tottuu, näköjään, vaikka inhottavampi on kyllä juosta, kun ei näe missä juoksee.
- sade teki kosteutta ilmaan, joten hengittäminen oli helppoa, mutta kasteli sitten muuten kuteet. Onneksi sauna oli lämmin kun pääsin kotiin!
- +5, sateinen ja kolea ilta, vähän rupesi tuulemaan kun pääsin kotiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti