Nintendo, matka lapsuuteen ♥

 Jösses toverit!
      Kaivoin tänään iltasella kaapista tämmöisen kapistuksen esille ja pienen hommailun jälkeen se jopa toimikin näissä uusissa ja moderneissa tv-masiinoissa! Jestas, miten mukavaa oli pelailla melkein 20 vuotta vanhoja pelejä, palata lapsuuden iloisiin sadepäiviin ja peli-iltoihin. Meidän mummo osti aikoinaan Nintendon meille ja oli kyllä aikalailla edellä aikaansa. Eipä tainnut tietää mummo-rakas miten pitkäikäisen masiinan meille muksuille hankki!
      Pelasin illalla Mario Bros 1:stä ja 3:sta. Sujuihan se, mutta jotenkin oli "vähän" taidot ruosteessa, kun Mario-parka kuoli jo ennen kuin oikein pääsin alkuunkaan. Ihmeellisesti sitä vaan muisti kaikenmaailman salatiet ja piiloputket, joita aikoinaan etsittiin joka puolelta ja muistettiin niin hyvin, että mentiin peli läpi päivässä!
      Nyt vaan nuupahtelin ankkoihin ja ilkeisiin sieniin, kuolin ja tipahtelin...
      Pöh.
       Jäi Prinsessa pelastamatta!

Mario Bros 1 ja Koopan linna ♥

Nyt oikein odottelee semmoisia päiviä, kun ulkona tuiskuttaa lunta eikä sinne ole menemistä. Ei ainakaan ole puutetta tuiskupäivien tekemisestä, kun nyttenkin meinasin jäädä ihan jumiin pelailuun ♥ Meinasi jäädä pilates-treenit tekemättä!
      Eniten nautin siitä olosta, minkä pelit sai aikaan. Vaikka en oikein osannut enää pelata, niin pelaaminen vei kuitenkin siihen aikaan, kun elämä oli yksinkertaisen ihanaa. Sai olla lapsi, sisarten kanssa tapella, käydä yksinkertaisesti koulua, tehdä läksyjä ja olla kavereiden kanssa, nyhjätä koko perheen voimin videovuokraamosta vuokratun elokuvan parissa ja syödä iltapalaa, aamupalaa ja ruokaa yhdessä. Olla lapsi taas, vailla näitä aikuisen aatteita ja mietteitä ♥
       Rakastan tätä nykyistä ikääni enkä haikaile mihinkään kaksikymppisen ihanaan nuoruuteen, mutta lapsuutta kaipaan joskus. Minun sukupolveni (eli 80-luvun lapsi) sain vielä olla aika pitkään lapsi, nykyään tuntuu, että lapsuus viedään siinä puolen vuoden iässä ja sitten ryhdytään aikuiseksi!
       Olen aina ollut sitä mieltä, että aikuisena saa olla ihan tarpeeksi elämästään, pitäisi nauttia lapsuudesta niin pitkään kuin suinkin ja mielestäni vanhempien pitäisi vähän varjellakin sitä, ettei lapsi kasva nelikymppiseksi jo viisi vuotiaana!
        Lapsuus on rikkaus, jota on mukava muistella - vaikka Mario Brosin ääressä! ♥

Mario Bros 3 ja ensimmäinen maailma... Ensimmäinen ja viimeinen minulle tänä iltana... ♥

Tänään oli muuten sitten kidutuspäivä - jälleen.
       Joku voisi kuvitella minua masokistiksi, kun vähän väliä kidutan itseäni hammaslääkäreillä ja verikokeilla, mutta jälleen kerran nämä huvit olivat osanani! Ensin oli suuhygienistin vuoro putsata hampaat kauniiksi (kannatti kärsiä, sillä minun hammasrivistö ei ole pitkiin aikoihin taas ollutkaan näin ihana!) ja sitten iltapäivästä oli verikoe, hemoglobiinin tsekkausta varten.
       On kaksi asiaa joita en halua verikoelabrassa kuulla
1. nuori teinityttö tulee ystävänsä kanssa labrasta ja pitelee kättään: "Siis mihin se sen piikin oikein pisti, siis autsis, ihme ettei menny läpi! Ei mulla ole koskaan sattunu toi noin paljon, voi v..iineri. Ja tämmösen tullon laittoin tähän päälle! Enhän mä saa kättä edes koukkuun!! Siis what!!!"
2. näytteen ottaja, hassuhko mies, etsii tavaroitaan: "Minulta on nyt kaikki tavarat kadoksissa tai väärin päin. Oliskohan ollu tauon paikka?"  (nii-i, etpä sitten pitänyt taukoa ENNEN minua...terveisin nimimerkki: se josta näyte otetaan!)
       En kuollut verenhukkaan ja selvisin muutenkin ehjin nahoin kidutuksistani.
       Kävin ostamassa isänpäivälahjankin, kerrankin hyvissä ajoin. Nyt on aikaa väsätä ihana kortti isukille ja ojentaa sitten pehmeä paketti viikon päästä sen epäuskoisiin ja yllätyksestä onnellisiin käsiin ...
       Ostettiin siskolikkojen kanssa villapaita. Oikein semmonen metsästysvillapaita, vaikka isä ei käy metsässä muuten kuin marjassa, sienessä ja metsätöissä, mutta se oli nätti ja siinä oli vahvikkeet sekä olkapäillä että kyynerpäissä. Musta, villasekotteinen paita, joka kestää. On nimittäin minullakin semmoinen villapaita, tosin aikaisemmin ostettu ja korkealla kauluksella, mutta kuitenkin. Kestänyt on.
        Toivottavasti vaan koko on sopiva, mutta onneksi sain luvan vaihtoon, jos koko on liian iso tai liian pieni ♥ Jotain hyötyä puhtaasta hammasrivistöstä ja banaanikalkituista hymystä, bling!

Tänään oli mukava pikku pakkanen, mutta se "suuri lumimyrsky" ei sitten ollutkaan niin suuri... maassa on ehkä milli lunta, mutta valkea on aina valkea. Ja pakkanen tekee kelistä vähän kuivempaa ja mukavampaa. Minä tykkään, tykkään, tykkään ♥
      Talo hiljeni jälleen tänä iltana muusta väestä ja sain vetäistä koivet suoriksi iltapalan jälkeen omalle sohvalle. Mikä rauha, mikä hiljaisuus, mikä ihana oma aika ♥
      Ah.