Olin suunnitellut Pyhäinpäivän ympärille vaikka mitä ihanaa, kun oltaisiin saatu Miehenmurikan kanssa olla ihan kahdestaan oikeastaan ensimmäinen oikea joulunaluspyhä. Pyhäinpäivänaattona pizzaa ennen töihin menoa, Pyhäinpäivänä hautausmaakierros ja sunnuntaina sitten pelkkää pakkaskelistä ja tuiskusta nauttimista.
Noh.
Torstai-iltana minulle paukahti 38-asteen kuume, kurkku oli ollut kipeä jo aikaisemmin, ja piti perua aaton sovittu työpesti. Aaton pizzan tein Miehenmurun kanssa kuumeessa ja Pyhäinpäivän hautausmaakierros vaihtuikin keskussairaalan päivystykseen, missä istuttiin rinnakkain kuusi tuntia.... Ei naurattanut.
Minulla kai oli diagnoosina angiina tai ainakin sen tapainen, sillä kurkku oli NIIN kipeä, että itku tuli pelkästään siitä, että yritti niellä sylkeä! Enkä minä nyt ihan vähästä kivusta vaikerra... Miehenmössykkä kävi sitten samalla kertaa kuvaamassa keuhkonsa, kun sitkeä yskä on vaivannut kohta jo kaksi kuukautta eikä tunnu lähtevän millään. Puhtaat kuvat ja lääkäri vain käski jatkaa yskimistä, viruksiin kun ei pure mikään.
Pientä hymyä löytyi suupieliin, kun naureskeltiin, että meidän on pakko keksiä joku muu yhteinen harrastus kuin päivystyksessä käynti! ♥
Sain 5pvän antibioottikuurin ja pelkäsin ja pelkäääään edelleen, että vatsa-parka ei sitä kestä. Tämmöistä tämä on nykyään näiden antibioottien ja C.Diff.-bakteerin kanssa. Sain sen silloin muutama vuosi sitten ja nyt se mörköilee joka kerta kun suuhun antibioottia laittaa. Maitohappoja on korillinen eikä se ole huvittavaa yhtään!
Meidän yhteinen viikonloppu meni siis potien. Lojuttiin sohvalla ja katsottiin Metsoloita ♥ Minä pakotin Miehenmurikan katsomaan niitä, en tiedä tykkäsikö, mutta miulle ne on aina ollu semmonen sairaspäivien lääke. Onneksi antibiootit puri aika nopeasti ja sai ainakin kurkkukivun pois. Vielä olisi huominen päivä lääkekuurilla ja huomenna saisi tietää mikä otus kurkussa oli, bakteeri, virus vai kenties molemmat!
Kyllä me käytiin pienillä kävelyilläkin, kun alkoi sisällä oleminen olemaan liikaa. Olikin ihania pakkaspäiviä näinä päivinä, vaikka eilinen olikin jo tuulisempi päivä, vähän kuten tänäänkin. Piti vähän pitää jalkojakin liikkeessä, etteivät unohda olevansa juoksujalat! Alan olemaan kohta maisterin tasoinen sen suhteen, että miten sairastelusta palataan lenkkipoluille...
 |
| Tasapaksu neliö ♥ Meidän pizzapohja. |
 |
| Ihan lemppari palapeli, tekee tunnissa tai puolessatoissa. Ihanaa! ♥ |
Sen kuitenkin huomaan itsessäni, että alan olemaan terve kun alan kiinnittämään huomiota omaan olomuotooni ja ympäristöön. Eilen jo vähän katselin, että hiukset olivat kuin huonosti tehdyllä linnunpelättimellä ja tänään sitten käänsin siivousvaihteen päälle talon puoleen. Imuroin, pesin lattiat ja tuuletin peitot ja tyynyt pakkastuiskussa ulkonarulla. Saa tänään mennä puhtaaseen petiin nukkumaan ♥
 |
| Tästä ihanasta puhtauden hetkestä meni 15 minuuttia, kun vanha isäntä tuli minua tervehtimään ja käveli tuvan ovelta aina minun kammarini ovelle asti - kengät jalassa! Emäntä näki punaista sen kaikissa sävyissä! |
Hän antaa tilaa, antaa minun meuhkata meuhkaamiseni rauhassa, auttaa paljon, mutta sillä lailla etten ahdistu siitä etten saisi tehdä enää mitään itse ja tajuaa jo pienistä eleistä tai sanomisista, milloin ei ehkä kannata asiaa enää hämmentää.
Mies on kuitenkin meistä se, joka ei pidä yhtään nahistelusta. Minä olen siihen tottunut osana elämistä, kun olen saanut harjoitella kahden "nahistelun zen-zein" kanssa koko lapsuus-nuoruus-iän enkä aina ota kamalan vakavasti pientä kinaa, mutta Mies ei pidä siitä yhtään. En minäkään tietysti nahistelusta tykkää, mutta en myöskään pelkää niitä tilanteita, että ollaan eri mieltä. Meillä se harvemmin menee kuitenkaan riitelyksi. Ja luulen, että meidän nahistelut johtuvat oikeastaan suurimmaksi osaksi minusta ja siitä, etten osaa tuoda omia ajatuksiani tarpeeksi selkeästi esille tai sanoa asioita oikealla tavalla. Pitäisi varmaan mennä kansalaisopiston puhekurssille niin oppisi puhumaan kuin Runeberg!
Parasta minusta on kuitenkin se, että sovitaan asia aika nopeasti ja puhutaan asia loppuun. Minulla kun on yleensä vähän paha tapa itkeä ja asia jää vähän kuin kesken... sitten kun on vähän aikaa kyyneleet ehtineet kuivua, on keskustelukin helpompaa.
Mutta kyllä joka päivän jälkeen, mikä me Miehenmurrikan kanssa taaperretaan yhdessä, niin joka kerta se on enemmän oma, enemmän rakas ja enemmän juuri se mies, jonka kanssa sitä haluaa samaan suuntaan askelta ottaa ♥ Miun oma ♥
Metsätie oli täynnä jälkiä. Ensin hiiriä, sitten orava, sitten pupuja ja sitten hirvi... sitten käännyin kotiin! Pitää nyt koittaa pitää edes jonkinmoista liikuntaa alla ettei ihan lopsahda kunton nolliin. Ja juuri kun olin saanut juoksukunnonkin sellaiseksi että olin jo harkinnut matkan pidentämistä... Tyypillistä!
Olin kauppareissulla sortunut heräteostokseen: lyhtytaloon. Laitoin sen iltapalan seuraksi palamaan ja se olikin aika ihana ♥ Nappasin Miehelle siitä kuvan ja laitoin tekstin: Meidän talo ♥
Sepä se. Ja vielä iltavalaistuksessa ♥
P.S. Illalla lojuin sohvan kulmassa tyynyvuoren alla ja nautin koko romanttisen sydämeni kyllyydestä eräästä leffasta, joka oli yksi viidestä ihanuudesta, jonka hain tänään kauppareissun yhteydessä Postista... Tässä pieni maistiainen, myöhemmin lisää leffoista...
 |
| Kerro minulle jotain hyvää ♥♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti