Hui kauhistus - sekä ilmaa että emäntää!

Sateesta valittaminen on turhaa, kun ei sille kukaan kuitenkaan mitään voi. Tänään kuitenkin oli niin harmaan masentava ilma, että pitkiin aikoihin ei ole ollut niin sateista ja mustaa kuin mitä tänään oli. Miehenmurrikka nappasi minut aamulla halaukseen ja siihen olisin kyllä voinut jäädäkin, niin pimeää oli heti aamutuimaan.
         Ei talo laiskoja ruoki, vai miten se sanonta meni...
         Meillä oli tänään urakkana pätkiä isoja puukalikoita vähän pienemmiksi. En edes muista, mistä semmoiset jässikät olivat oikein jääneet, mutta tuolla puuliiterissä ne ovat jo pyörineet toista vuotta minun käsissäni, kun olen pyöritellyt niitä pois pienempien puiden tieltä. Nyt ajattelin, että enää eivät tiellä pyöri!
         Kasattiin puut nokkakärriin, kun kottikärrystä oli jälleen rengas tyhjänä. Ja napsittiin sitten Isännän kanssa halot pieniksi sähkökäyttöisellä pienellä hakekoneella. Mukavaa puuhaahan se on, semmoista terapiaa, kun ei liiemmin tarvitse hommaa niin ajatella, kunhan tekee. Mukava kasa saatiin aikaiseksi taas hellapuuta ♥

Miehenmörri otti vielä ruohonleikkurista akun pois ja laittoi lataukseen, vaikka mistä sitä tietää jos vielä pääsee/joutuu ajelemaan pihan kertaalleen jos näitä kelejä pitelee.. Sade oikein humisi vintin peltikattoon ja tuuli toi oman lisänsä. Ei nyt mikään kamalan tyypillinen marraskuun loppupuolen sää, mutta kun muistelee näitä vuosia taaksepäin niin tätähän tämä on ollut: jouluun asti musta maa ja tammikuussa vähiin lumiin kovat pakkaset. Toivottavasti loppuviikko ja ensi viikon alku tekee pientä mutkaa mustaan maahan ja saisin edes jouluksi valkoisen maan!
        Käytiin kävelemässä rannassa, mutta ei olisi pitänyt mennä. Oli niin surullisen näköistä joka paikassa ja jotenkin... sotkuista ja rumaa. Sekin harmitti, että ensi kesänä tuskin pääsisin enää uimaan siihen rantaan, missä olen koko ikäni kesäisin uinut. Eiköhän siihen jo ensi kesänä omistajat tee semmoisia muutoksia, että ei ole menemistä lähellekään...
        Harmitti sekin.

 Rantaan oli tullut oikein iso valli ja veden pinta laskenut huimasti syyskesältä. En tiedä olivatko jäät jo työntäneet vallin rantaan vai syysmyrskyt tehneet taidettaan, mutta kummallisen korkea valli rantaan oli tullut. Vesi oli kylmää ja kauempana oli vielä rippeitä jäistä.
     Uni jäi taas viime yönä vähäiseksi. Se oli semmoista katkonaista ja olin ylhäällä tämän tästä. Tänään olinkin väsynyt ja kärttyinen koko päivän enkä sietänyt yhtään normaaliakaan "vastoinkäymistä". Kyllähän minä Miehenmussukkaa aamusella varoitin, että mahdan tänään olla vaikea ja hankala tapaus, kun yö oli mikä oli, mutta kyllä minä silti taisin aika ärsyttävä tänään olla... Kuten sanoin, ei tämmöisen emännän kanssa pärjää muu kuin semmoinen mies, joka on tuntenut minut jo vuosikymmenen ja on itse kiltti ja rauhallinen ♥
      Ollaan joskus naapurin emännän kansaa puhuttu, että pitäisi rakentaa johonkin keskelle erämaata sellainen mökki, mihin saisi aina mennä niiden päivien ajaksi kun ei ole ihmiskuntakelpoinen.
       Tänään taisi olla minulla sellainen päivä.

Rantareissun jälkeen syötiin ja sulateltiin ruokaa.
      Tämän vuoden aikana olen huomannut uuden ilmiön juoksemiseni kanssa: ruokahalun kasvu! En tiedä alkaako minun syömiseni jossain vaiheessa näkyä, mutta ruokaa menee nykyään ihan mahdottomia määriä. En tiedä onko kulutus sen verran suurta, että elimistö ottaa osansa, mutta välillä ihan hirvittää! En minä koskaan mikään tipu ole ollut syömään, mutta nyt tuntuu, että varsinkin juoksupäivinä ruokahalua riittää. Tietysti mitä enemmän lihasta, sitä enemmän energiaakin tarvitaan niiden liikuttamiseen ja parempi kai se on syödä sitä energiaa eikä antaa lihasten ottaa stä omistaan.
       Pitää varmaan vain varautua jouluksi vähän isommalla kinkulla...
       Jäin iltasella jälleen yksin, kun Miehenmussukalla oli Juniorin kanssa harrastusilta. Tein pienen pilates-treenin ja neuloin sukkaa ja katsoin Myrskyluodon Maijaa. Tuikuissa lepattivat tulet ja tuvassakin alkaa olla jo aika jouluinen hämärä. Ajattelin, että pitäisiköhän vielä laitella loputkin valot vähän kuin valmiiksi ikkunoihin, ei vain vielä laittaisi niitä päälle... Katsotaan nyt, jos huomenna tai ylihuomenna siivoaa niin laittaa silloin.
       Hiljainen talo on ihan mukava, vaikka vähän omituinen nyt kun on kolmena iltana ollut Mies pyörimässä ja hyörimässä tuvassa myös. Sisäinen psykologini taitaa kuitenkin olla sitä mieltä, että tarvitsen myös näitä iltoja, etten ala ihan sietämättömäksi...
        Tänään kuitenkin taidan mennä aikaisin peiton alle, lukea muutaman sivun kirjaa ja toivoa hyviä yöunia. 💤

Rannan haamu...