Lumisen Pihan Nainen ♥

 Heräsin lumiseen aamuun ja portailla oli ainakin 5 senttiä lunta ♥
        Pomppasin ylös kuin kumipallo, mitä en voi sanoa tehneeni silloin kun ikkunasta näkyi harmaa ja märkä aamu pari viikkoa sitten. Soitin aamulla nieluviljelyn tuloksia terveyskeskukseen ja vaihde vastasikin heti. Viljelyssä ei näkynyt mitään poikkeavaa! Täysin normi floora, kuulemma. Hoitajaa vähän hymyilytti kun minun reaktioni oli, että "MITÄ???". Hoitaja sanoi, että "niin, tämä on siis hyvä uutinen ettei mitään löytynyt"... Olihan se varmaan sitä, mutta söin siis antibiootteja turhan päiten kun ei mitään muka ollut kurkussa tapettavaksi?! Ja miten kurkku voi olla NIIN kipeä ilman ongelman aiheuttajaa?!? Merkillistä...
         Aamuhommien jälkeen pääsin ensimmäistä kertaa tänä talvena tekemään lumitöitä. Tällä kertaa se oli kuitenkin lumen liiskaamista enemmänkin kuin kolaamista, mutta kuitenkin. Lunta hipsi hiljalleen koko aamun ja suunnittelin, että voisi lähteä ruuan jälkeen käymään lenkillä niin saisi tätä sairaspedillä lojunutta kuntoa taas vähän ylemmäs.
          Kävin venesatamassa katsomassa järven jäitä ja tyrskyjä. Vesi oli tummaa ja jäisen näköistä, koko maisema oli kuin pakkas-mainoksesta! Tuulikin viilsi melkein haavoja kasvoihin, kun kävelin laiturin päähän ottamaan jäähileistä kuvia. Jotenkin karua ja kaunista ♥

Kävelin vain seitsemän kilsaa, mutta jotenkin olen semmoinen haahuileva kävelijä, joka poikkeaa polulta, että siihen reissuun meni melkein kaksi tuntia. Alkoi olla jo hämärää, kun vihdoin palailin kävelemästä omaan lumiseen pihaani. Kylätiellä ei montaa autoa näkynyt ja oli jotenkin todella rauhoittavaa kävellä hiljaisessa lumisateessa, vaikka olikin ihan liikaa päällä...

Kun pääsin kotiin, nappasin postin kainaloon ja nautiskelin pihatiestä, joka petti jalkojen alla joka askeleella. Lumen liiskaus ei vielä ihan pure, hih.
       Kannoin puut tupaan, luin mainoslehdet, joista yksi oli jo ensimmäinen lelulehti. Niitähän odotettiin aikoinaan enemmän kuin mitään muuta... Tällä kertaa en tainnut ympyröidä mitään - en ainakaan kovin montaa! Tein iltapilates-treenit ja pyyhälsin lämpöiseen suihkuun.
       Oli ikävä Miehenmussukan läsnäoloa ♥ Ihmeellisesti sen hassun olemassa oloon tottui neljän päivän aikana, vaikka tietysti oma arkikin on vaihteeksi ihan mukavaa, mutta kyllähän se toinen tekee siitä olemisesta erityistä ja mukavaa omalla tavallaan ♥

Luonnon jäätaidetta.

Tänä iltana nautiskelin filmipaketistani toisen elokuvan, Mother's Day - Äitienpäivä. Siihen oli paiskattu kaikki kovimmat naisnäyttelijät yhteen leffaan, vähän samalla tavalla kuin Valentine's Day-leffaan... Itseasiassa elokuvat ovat molemmat Garry Marshallin ja muistuttavat toisiaan aika tavalla eli voisiko sitten sanoa, että taattua Marshall-laatua.
        Kun tilasin leffat sain kaupanpäälliseksi 5euron lahjakortin Adlibris-kirjakauppaan. Pitää varmaan iltasella vähän zuumailla mitä sieltä löytyisi, vaikka pukin konttiin jos ei muuten... Pitäisi tehdä isällekin paketti valmiiksi ja väsätä kortti, ei tarvitsisi edellisenä yönä tehdä sitten sitäkään, niin kuin monesti meikäläisen kanssa jotenkin aina asiat tuppaavat jäämään..

Jäätä rannassa.

Mies mainitsi jo villasukista kun iltasella puhuttiin... On ne olleet itselläkin mielessä, mutta ei ole tullut vielä sitä talven neulomis-inspistä. Saisi Mieskulta ne edes tämän talven puitteissa jalkoihinsa. Jotenkin ei vain ole ollut semmoista rauhaa, että olisi napannut puikot käsiin ja antanut itsensä valua neulonnan ihmeelliseen maailmaan. Toivottavasti se jossain vaiheessa tulisi, olisi ihan mukava taas päästä siihen flow-tilaan, ettei muulla maailmalla ole sitten enää väliäkään ♥

Pimeän pihamaan jälkiä...

P.S. Tänään lenkillä huomasin, että jalat kaipaavat jo juoksemaan, vaikka yritänkin nyt vähän pidätellä itseäni etten mene liian aikaisin rehkimään. Olipa kurkussa bakteereja tai ei, niin kuumetta oli kuitenkin parhaimmillaan (vai pitäisikö sanoa pahimmillaan) yli 38-asteen, joten ihan kipeä minä olin. Pitää antaa kropan palautua ennen kuin lähtee nykimään mitään hikitreenejä pintaan. Se vaan on niin, että juoksujalat eivät oikein saa kylläkseen noista kävelyistä...