Kaapit ojennuksen ja pyykki puhtaaksi!

Pikkasen nyt nihkeästi palaudun reissusta.
     Oli nimittäin tänäänkin semmoinen fiilis, että joku kohta kropasta ei ole vielä ihan kotiutunut ja väsytti vieläkin aika kovin. Onneksi energiaa riitti kuitenkin sen verran jo, että pääsin kotihommien kimppuun. Huomasin jälleen, että ihan normi arki on aika mahtavaa ♥
     Siivoilin tänään vaatekaappiani ja mietiskelin samalla kuinka monta viikkoa tai kuukautta jaksan taas pitää järjestystä yllä. Sitten se menee taas siihen, että vaate vaan ohimennen viikataan mytyksi ja työnnetään sille hyllylle, jolle se kuuluu...
      Tämä on juuri se ristiriitaisuus minussa.
      Olen joissakin asioissa raivostuttavan tarkka ja sitten toiset asiat voivat mennä vähän vasemmalla kädellä. Siivoaminen yleensä tai kodin siisteys on yksi niistä asioista, joiden kanssa olen aika fanaattinen kun sille päälle satun, mutta sitten kun puhutaan vaatekaapista tai kirjoituspöydän laatikoista, niin niissä ei minun siivous-friikiys näy juuri ollenkaan. Voisi sanoa, että vaatekaappini on kuin puutarhurilla ja kirjoituspöydänlaatikot kuin kirjoittajalla ♥

Sain kuitenkin vaatekaappini suhteellisen siistiksi ja jos rehellisiä ollaan, niin kesäksi en kaipaisi varmaan mitään uutta nuttua. Sen verran kamaa löytyi hyllyiltä. Toisaalta shortsien kanssa on käynyt vähän sama juttu kuin muidenkin housujen kanssa: ottavat reisistä kiinni. En ajatellut, kun juoksun aloitin, että reidet tulisivat olemaan se kohta, mikä ottaa kiinni. Toki tiesin, että jalathan tässä lajissa muokkaantuvat pohkeista alkaen, mutta että ne tulisivat ihan sellaiseksi ongelmaksi kuin nyt minun housujen kanssa olen huomannut. Ne housut, jotka vielä menivät viime syksynä jalkaan hyvin, ottavat nyt jo vähän kiinni reisistä...
        Pitänee kesäksi varmaan ostaa sitten stretch-vaatteita, jotka venyvät ja paukkuvat joka suuntaan!
        Seuraavaksi olikin sitten pyykkivuoren vuoro.
        En ollut jaksanut vielä edes matkavaatteita pestä, joten heitin ne koneeseen kaapista löytyneiden "aarteiden" kanssa. Ulkona satoi vettä ja oikeastaan ihan hyvä niin, sai sisähommat kuntoon.

Iltapäivästä pääsin vähäksi aikaa pihallekin rapsuttelemaan. Nappasin haravalla jo vähän nurmea pystyyn että vesi pääsisi sulattelemaan routaa ja maata muutenkin. Ottaa nimittäin ohimoon, että menee tässä koko ajan päiviä ja viikkoja ihan hukkaan, kun ei pääse möyhentämään ja möyrimään kukkapenkeissä tai muuallakaan! Päivä pitenee ja minä odotan haravat ja kuokat ojossa, että joko nyt!
        En malttaisi yhtään enää odotella, kun olen piilotellut viherpeukaloitani jo kuuden kuukauden verran rukkasissa ja hanskoissa ja taskuissa ja vain lukenut puutarhoista, kasvimaan hoidosta, kukista ja pensaista!
        Tahdon haistelemaan, tuntemaan kostean maan tuoksun ja mustan mullan hyppysissäni.
        Tahtooooooooo!

Iltasella laitoin vielä takkaan tulet, kun tein pilates-treenin ennen suihkua ja ajattelin, että oli vähän viluinen olo siinä takan edessä treenatessa. Laitoin pienen sylillisen puita takkaan, että olisi aamulla vähän mukavamman oloista.
         Tuli vaan taas tulta tuijottaessa ajatelleeksi, miten ihanaa on olla kotona. Reissussa on terveellistä käydä jo ihan tämän olon vuoksi. Sitä aina välillä unohtaa, kun kotona on koko ajan, että oikeasti koti on maailman paras paikka! Reissussa sitä osaa arvostaa ja sitä ikävöi julmetusti. Tällä viikolla olen leijunut jälleen siinä "koti on rakas, koti on paras"-höttösessä ajatuksessa kaiken aikaa ♥ Nauttinut pyykkäämisestä, siivoamisesta, ruuanlaitosta, ihan vaan pöydän ääressä istumisesta, hiljaisuudesta, kirjan lukemisesta ja sohvatyynyihin sukeltelusta.
         Oma tupa, oma lupa ♥
         Ja täällä ihan oikeasti tunnen olevani kotona, pystyn ihan mihin vain ja aina on pehmeä, turvallinen ja lämmin paikka mihin palata maailman piiskaavia tuulia ja kylmyyttä pakoon.
         Kotoisaa iltaa ruudun toiselle puolelle ♥