Joutenoloa ja Jojota..

Kesäaika alkoi ja menetin oitis yöunistani yhden tunnin.
      Eilinen työpäivä oli todella rankka ja pitkä. Ennen kuin ylitin kotioven, tuli työpäivän pituudeksi yli 10 tuntia... Olin ihan tyhjiinpuristettu! Vaikka huomasin taas eilenkin, että alan olla työssäni todella hyvä. Pysyn rauhallisena ja ajattelen selkeästi semmoisissakin tilanteissa, missä vielä pari vuotta sitten olisin panikoinut tai hermostunut. Työ tuntuu kaikesta osaamisesta huolimatta täysin erilaiselta kuin joskus ennen. Ehkä se on yleistä tyytymättömyyttä omaan työtilanteeseen...
      Tänään kesäaikaan siirtyminen tapahtui melko harmaassa säässä. Vettä satoi poikittain kun heräsin melkein 12 tunnin yöunien jälkeen. Oli siis luvassa lötköilypäivä oikein luvan kanssa, kun ei ulos ollut menemistä.
       Kävin toki juoksemassa iltapäivästä pienen terapialenkin ja kuulostelin jalkojani. Ihan hyvältä jo vaikuttivat, vaikka vähän nopeasti vielä väsähtivätkin ei taida happi vielä kulkea lihaksessa ihan oikein. Tuuli sen verran, että olin vetänyt villaliivin juoksutakin päälle, mutta se oli kyllä auttamattomasti liikaa! Tuli ihan kamala hiki!

 Juoksun ja suihkun jälkeen sain olla hetken ihan yksin, kun isä meni kylätalolle kokoukseen ja äiti piipahti katsomassa naapurin emäntää. Minä söin vähän lenkin jälkeistä tankkausruokaa ja pujahdin peiton kanssa sohvalle lukemaan Jojo Moyesin uusinta opusta ♥
        Talo oli ihan hiljainen, ulkona pilkisteli pikkuisen jo auringonreunaa ja kello naksutteli seinällä omiaan. Kesäaikaa ♥ Olo oli juoksusta euforinen, vähän väsy ja ruuasta kylläinen. Eihän sitä iloa kauan kestänyt, kun äiti tuli kotiin, mutta se vähäinenkin tuntui hyvältä.
        Lötköttelyä ja rentoutumista ♥

Hiljainen tupa.

Kun isä pääsi kokouksestaan irti, syötiin taas. Lihakset ainakin saivat polttoainetta tämänpäiväisne juoksun jälkeen!
        Ilta menikin oikeastaan maatessa milloin missäkin. Ensin kannoin puita tupaan ja ajattelin, et jopas se nyt rupesi tuulemaan kun alkoi ilta-aurinkoilu näyttämään taas niin keväiseltä, mutta taisi olla väärä hälytys. Kymmenessä minuutissa nousi etelän taivaalta tummat pilvet ja heitti vettä perään myrskytuulen kera. Sähköt nauskahtivat poikki vähän 7 jälkeen ja minun kotikatsomo Tanssii Tähtien Kanssa osalta meni pimeäksi myös. Kiepsahdin sohvalle ja kuuntelin myrskyä.
      Kun virtaa ei tullut tuntiin ajattelin, että voisin soittaa Miehenmurrikalle iltapuhelun vähän aikaisemmin. Oli taas aika ikävä, kun ei nähty tällä viikolla kuin eilen pika-pikaa työmaalla. Eihän sitä asiaa enää oikein ollut, kun oltiin soiteltu jo päivällä kertaalleen, mutta minusta on aina tärkeää että kuulen Miehen äänen ede illalla, vaikka joka ilta ei voidakaan nähdä ♥
     Huomenna Miehenmuru tulee taas tänne ja sanoinkin jo, että en laske irti koko iltana. Nyhjään kyljessä koko illan kuin marakatti!

Vähän ennen kevätmyrskyä näytti näin keväiseltä!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
326. juoksupäivä (117 vkoa takana)
- 2055.2 km
- 5.4 km uimarantalenkki (29min)
- juoksu kulki suhteellisen normaalisti ja jalatkin tuntuivat ihan ok:lta
- ryhtiä piti taas vähän muistutella pysymään siellä missä piti
- mutta askeleet alkavat taas kohdistua paremmin kun ei tarvitse jäätä miettiä jalan alla
- jalat väsähtivät jälleen vähän äkkiä, mutta ihmeen mukavasti terapiamatka taittui
- mukavaa juoksua!
- tuulinen, vähän kolea keli sateineen, +3 
- kenties viimeinen lenkki vanhoilla kengillä...