Risusavottaa

Mitä tekee auringosta huumaantunut viherpeukalo, joka ei pääse vielä viherpeukaloimaan oikein mitään?
      Menee silti.
      Aurinkoiset päivät ovat villinneet minut täysin ja pisamiakin sain tänään jo nenän molemmin puolin (voi olla, että ne ovat vain puun roskiakin...)! Auringossa on oltu. Eilen tietysti meni aamupäivä, että sain taas torpan siistiksi, mutta sen jälkeen lähdin heti kävelemään keskelle sulaneita maantien reunoja ja sirkuttelevia metsäpöheikköjä ♥

Kävelylenkin varrelta löysin ison muurahaispesänkin, jossa ei vielä ainakaan näyttänyt olevan liikettä tai otuksia. Voin kuvitella, että joku kesäisen helteinen päivä niin kasa näyttää pikkaisen toiselta... Mietin, kun kuvailin kasaa, että aikamoinen homma on ollut kerätä neulasia tuollaiseksi kasaksi, kun ei niitä nyt kamalasti näkynyt ympäröivässä metsänpohjassa, vaikka kuusimetsän katveessa olinkin!
       Hatun nosto luonnon otuksille!
       Olin tavattoman iloinen ja onnellinen koko kävelylenkin ajan. Hymyilytti ja oli hyvä mieli hyvästä kelistä, joten pitihän se arvata, että jossain kohtaa päivää se tiputus maantasalle tuli. Se tuli tällä kertaa naapurin kohdalla, kun törmäsin naapurin emäntään, joka tuli hetkeksi juttelemaan. Jotenkin heti puheisiin päästyämme minulle tuli semmoinen olo, että pitikin pysähtyä juttelemaan, kun emännällä oli taas v-käyrä vähän nousussa.. Yleensä sen paatos siitä, miten maatilan elämä ja työ on niin paljon rankempaa kuin mikään muu homma tässä maailmassa, menee korvien läpi sujuvasti kuunnellen ja ymmärtäen. Tällä kertaa emäntä kuitenkin piikitteli minua siitä, etten ollut lypsänyt tai siitä, että kyllä heilläkin töitä olisi minulle, mutta palkkaa ei voisi maksaa... Niin, eiköhän se ole vähän sama ongelma sielläkin mihin olen töihin yrittänyt päästä. Töitä olisi, mutta rahaa palkkaukseen ei löydy.
        Sapetti koko keskustelu ja ihan turhaan!
        Minua ottaa päähän semmoinen itsensä nostaminen stratosfääreihin ja toisen lynttääminen maan kuoren alle! Minua ei olisi kiukattunut kuunnella sitä iänikuista valitusta siitä, miten hänen hommansa on rikkonut kaikki jäsenet ja miten kovasti on töitä tehty tai miten kovassa kunnossa (lukuunottamatta noin 20 eri kipua ja kolotusta ja sairautta...) hän on, kunhan olisi jättänyt minun elämäni, työtilanteeni ja arkeni rauhaan!
         Olen sitä mieltä, että jokainen valitsee onnensa itse ja elää sitä tietä, minkä itse katsoo parhaakseen. Naapuri valitsi maatilan emännän homman ja viiteen vuoteen en ole kuullut kuin valitusta siitä miten huonosti kaikki on. Ok. Se ei vaan ole syy tehdä minun ratkaisuista huonompia!
         Tätä minä tarkoitan sillä, kun joskus olen kirjoitellut, että ei pitäisi kantaa semmoisia ihmisiä mukanaan, joiden puheista tai teoista tulee aina kamalan paha mieli... Naapurin emännän puheista tuli.

Tänään kuitenkin oli jo fiilis parempi. Kun sain itseni aamulla ylös prinsessan unestani, niin riensin heti aamupalan jälkeen ulos. Piti vähän lapioida lumia koiran kopin ympäriltä, että sulaisi nopeammin ja raivasin samalla vähän "tomaattihuoneen" reunoja heinistä.
       Nauratti ihan kun kyykistelin muovikatoksessa ja revin seinustalta kuivunutta heinää ja sitten ajattelin, että tyrkin samalla muovikaton päälle tulleen jäisen veden pois, ettei riko kattoa. Vähän aikaa siinä tyrkkiessäni niin pressuovi lopsahti kiinni ja olin tomaattina tomaattikatoksessa! Ihan lämmin siellä jo oli, mutta pikkaisen ahdasta... Nauratti kun ryömin muovin välistä pois, voi minua!
       Tämän päivän hommana oli vähän risusavottaa tienlaidan puista.
        Viime kesänä oli nimittäin todella raivostuttavaa pitää tienlaita puhtaana trimmerillä tiettyjen pajupuiden alta, kun oksat sohivat silmiin ja korviin ja nenään koko ajan! Tänään pistin häiriköt matalaksi ja napsin oksia pois ihan kunnolla! Jospa ensi kesänä saisi trimmailtua sitten paremmin.

Ajelin sitten risut aitan kulmalle murskaimen luokse ja tein niistä silppua. Saa sitten taas jonkun pensaan alle laittaa ensi kesänä vähän katetta. Oksamurskaimen käyttö on kyllä semmoista terapiaa, että sitä tekee ihan mielellään, vaikka nuo tämänpäiväiset risut olivat todella känkkyröitä ja sain naamaan mukavat raapaisut jokaisesta risusta... Autsis!
      Ostin murskaimen muutama vuosi sitten ja tämä oli niitä halvemmasta päästä olevia, mutta täysin pätevä ja kätevä vehje näihin minun tarpeisiini. Ja ihanan helppokäyttöinen, ei mitän ylimääräisiä vimstaakeja. On/Off ja peruutus ja eteenpäin-nappulat, that's it! Yksinkertaista ja siksi kai niin toimivaa!

 Kaiken päiväähän tämänkin projektin kanssa meni, mutta tulipa ainakin iso säkillinen mursketta palkinnoksi. Isä auttoi risujen kanssa, taisi innostua sekin pitkästä aikaa murskailuun tai sitten terapia oli tehokasta ja veti puoleensa. Sisällä käytiin vain syömässä ja kahvilla, mutta kylläpäs olikin vaihteeksi kivaa kun sai väsyttää itsensä täysin ulkohommissa.
       Jee!

Tien laidan pihlajista sain poistettua juurivesat ja heti tuli siistimmän näköistä.

Tästä puun alusesta tuli niin kiva, että olisin halunnut siirtää nuo kivet pihalle... kivimania iski pahemman kerran!

Roikkuvat oksat saivat kyytiä, kun emännälle annettiin saha ja oksasakset. Carambaa!

Touhua kyllä riittää ensi viikoksikin, mutta en tiedä miten paljon uskallan lomalaista kuormittaa omilla töilläni. Toinen on lomalla ja minä panen sen hommiin, reilua? Oma himo pihamaalle on kuitenkin ihan hurja kun kevät VIHDOINKIN näyttää saapumisen merkkejä. Sisällä ei oikein kestäisi mitenkään! Ja aika menee kuin siivillä. Tänäänkin pääsin ulkohommista niin oli jo kiirus lähteä juoksemaan ennen kuin energiapiikki menisi ohi.
      Oli ihanaa juosta kuuden maissa kun vielä näki eteensä. Päivä on pidentynyt taas lisää ja voi miten ihanaa on, kun pimeys tulee vasta 7 maissa! Tykkään tykkään tykkään! Kohta ei malta nukkumaan käydäkään, kun on niin valoisaa!
      Juoksu meni hyvin ja tuntui hyvältä, että juoksu kulkee jälleen, kun on ollut huonompaakin kautta. Reitin varrella oli jo paljon sulia kohtia ja sain juosta pitkän pätkän asfaltillakin ja kyllä eron huomasi heti! Juoksin monta minuuttia nopeammin lenkin kuin talvikelissä. On todella mielenkiintoista katsoa, mikä aika todellisuudessa on, kun pääsee juoksemaan ihan täysin sulalla tiellä ♥

Iltasella kuvasin jälleen kuuta.
     Isä vähän avitti säätöjen kanssa, kun en ole mikään kameran käytön kirkkain tähti, mutta kun saatiin valotusaika ja aukko sopiviksi niin kuustakin alkoi näkymään muutakin kuin valkoinen valopallo. Täytyy kyllä sanoa, että minusta se puolikuu oli jotenkin kiehtovampi... en tiedä miksi.
      Mutta täytyy kyllä sanoa, että en olisi uskonut, että minun kameralla saa tämmöisiä kuvia (Canon PowerShot SX20 IS)! Olen minä sen aina tiennyt, että kameran zoomi on mahtava, mutta, että se zoomailee kuutakin näin hyvin, oli aikamoinen yllätys. Mukava yllätys kuitenkin!
      Väsyttää.
      Sitä se raitis ilma teettää ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
321. juoksupäivä (115 vko täynnä)
- 2025.4 km
- 7.2 km kylälenkkin (40min!!!)
- juoksu kulki hyvin alusta asti eikä suurempaa haittaa ollut
- liukkaat kohdat vähän jarruttivat menoa ja muuttivat selvästi askellusta, mutta sulalla pääsi juoksemaan ryhdikkäästi ja hyvin
- pohkeissa vähän tuntui
- askellus hyvä, hengitys tasainen ja ryhtikin pysyi
- selkälihaksia+vatsaa pitää vielä vahvistaa, se lösähtää ja väsähtää ensin
- energiaa riitti hyvin ja tykkään todella juosta ruuan jälkeen, aamiainen ei oikein riitä minulle täydelliseen juoksuun
- mukava olo juoksun jälkeen
- +2, aurinkoinen, ihanan keväinen ilta joka vaihtui lenkin aikana jo vähän hämäräksi. Kevät tulee!