Kesä tulee 8 viikon päästä. Koivut kertoivat.

Kesä tulee 8 viikon päästä ♥
      Koivun oksiin oli tullut hiirenkorvat tänä aamuna ja nyt on kahdeksas päivä siitä kun toin ne sisälle. Tuntuu oikeastaan kamalan pitkältä ajalta tuo kahdeksan viikkoa - sehän on kaksi kuukautta! Jos silloin ei ole kesä niin en ala mitään! Tässä käy vähän kuin jonkun vuoren valloituksessa, että alussa kymmenet kilometrit eivät tunnu missään, mutta lopun kaksi metriä ovat elämää pidemmät!
      Onneksi kuitenkin päivät pitenevät koko ajan ja toivottavasti aurinkokin saapuisi tervehtimään useammin.

Eilen olimme Miehenmurun kanssa ajateltu, että mentäisiin iltasella kokeilemaan uusia kiikareita kaupungin hämäryyteen, joten menin illaksi Miehen ja Juniorin luo vaihteeksi. Ilta sai kuitenkin vähän erilaisen suunnan, kun Juniori tuli kavereidensa luota mahaa valitellen ja huonovointisena. Ei ollut syönyt oikein mitään kouluruuan jälkeen, joten yrittettiin saada poikaan uppoamaan edes nestettä kaakaona ja jotain pientä murenta myös ihan ruokana. Alas ei kyllä mennyt kuin muutama lusikka jugurttia!
       Miehenmörri haki lähikaupasta mandariinia, suolapähkinöitä ja mehua, jotka menivät alas jo vähän paremmin ja katsottiin rauhassa ensin yhdeksään ja sitten kymmeneen, kun erehdyttiin sanomaan ääneen päivystyksestä ja sinne menosta, jos olo ei kohene ja vatsaan koskisi edelleen. Poikaa pelotti enemmän päivystykseen meno kuin oma olo..
      Onneksi olo koheni mandariinien ja suolapähkinöiden kanssa ja kohta Juniori jo popsi jugurttiakin iltapalaksi. Säästyttiin tällä kertaa päivystyksen penkeiltä ja ilta meni sujuvasti Angry Birds leffan parissa ♥
      Vähän erilainen ilta kuin mitä suunniteltiin, mutta pääasia oli, että saatiin olla yhdessä. Sitä vartenhan minä sinne oikeasti menin. Miehenmuru oli ostanut minulle Naistenpäivän kunniaksi "ruusujakin" tai ainakin Mies itse sanoi, että nämä "ruusut" sopivat hänen mielestään paremmin minulle ♥ Ihan oikeassa oli.
      Minun "ruusuni" olivat nimittäin mustia ja makeita ♥
      Nam ♥♥

Tänään sitten toteutettiin kiikareiden koekäyttö täällä minun puolella isänmaata. Ajettiin rantaan ja kylmästä tuulesta huolimatta pystytettiin kiikarit jäälle ja kokeiltiin mihin asti ne näyttävät. Hyvin näkyi vastakkaisen saaren mökit ja kauempana istuvat pilkkijät. Taisi joku pilkkijä vähän jo kiusaantua meidän kiikaroinnista vaikka ei me nyt oikeasti niitä katsottu, vaan etsittiin maastosta jotain mielenkiintoisia kohteita.
        Yksi majakka löydettiin, tai mikä se sitten olikin, mutta majakalta se näytti... Kesällä olisi ollut ehkä vähän paremmat mahdollisuudet nähdä enemmän liikettä, kun nyt maailma oli hiljainen, pilvinen ja valkoinen. Ei päässyt kiikari ihan vielä oikeuksiinsa. Toivottavasti ensi viikolla olisi selkeitä iltoja niin pääsisi testaamaan miten kiikarit näyttävät Kuun tai planeetat 🌙

Nämä näyttävät ihan joltain avaruusolennolta. Ristin Miehenmurun kiikarit E.T:ksi ♥

Kylmässä tuulessa kun seisoo vähän aikaa niin ruoka maistuu ainakin tuplasti paremmalta!
       Ja jos ruuan jälkeen pääsee vielä pujahtamaan Miehenmörrikän lämpimään kainaloon, niin sanoisinko että aika onnistunut päivä - vaikka vähän nahjuskoita oltiinkin. ♥ Miehen sylissä oli ihan hyvin ilta aamuun asti, mutta Miehenmurun piti lähteä Junioria metsästämään mummilasta ja minun piti vetää juoksuvermeet niskaan ja lähteä iltajuoksuille. Tällä kertaa Miehen syli ja sohva vetivät kyllä aika makeasti puoleensa, mutta puolen tunnin päästä seisoin kuitenkin ylärapulla huomioliivi ja juoksutossut päällä.
      Juoksu meni ihan hyvin. Ei ehkä niin hyvin kuin tiistain lenkki, mutta jouhevasti jalka nousi eikä suurempia ongelmia muutenkaan. Ehkä ruokailun suurimmat energiavarannot olivat vähän menneet ohi, kun olin vähän myöhässä, mutta ei mitään lopullista uupumista kyllä tullut. Tappavassa Ylämäessä piti kyllä ajatella Miehenmörrin lämpöistä syliä ja pehmoisia suukkoja, että pääsi mäen päällä luovuttamatta ♥
      Jos Miehenmurri tietäisi miten usein käytän Miehenmurrin ajattelua "dopingina" omassa juoksussa, vaatisi varmaan jo jotain provikkaa tuloksista ♥ Ajattelen nimittäin melkein aina jotain hyvää ja ihanaa Miehestä, kun juoksussa tulee vaikea kohta tai semmoinen hetki, että ei jaksaisi enää askeltakaan.
     Lenkin jälkeen postilaatikossa odotti kirjekin, joten kun pääsin saunan lämmöstä ja sain eväät tehtyä, istahdin sängyn reunalle lukemaan ystävän kuulumisia pitkästä aikaan. Tekisi mieli kirjoittaa heti takaisin, mutta jos malttaisin vähän niin olisi sitten kirjoitettavaa vähän enemmän. Ihanaa kuitenkin saada taas vaihteeksi ihan omaa postia!
      Voi kun huomenna paistaisi aurinko...

P.S. Minulla on keittiössö muurahaisia. Tähän aikaan jo! Eilisiltana kun tulin myöhään kotiin, vastaan käveli oikea muurahaisarmeija! Nitistin niistä jokaisen, mutta jotenkin ärsyttää, että ne nyt jo tunkevat tupaan. Saa niistä ihan tarpeekseen kesälläkin! Phyi!

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
320. juoksupäivä (115 vko)
- 2018.2 km
- 7.2 km kylälenkki (45min)
- vähän nahkeampi lenkki niin kuin ajastakin näkee
- jalat jaksoivat kohtuullisen hyvin, mutta selvästi vähän liian vähän energiaa kropassa - tai nestettä
- hengitys ok ja ryhtikin kohtuullinen vaikka lopussa vähän istahdinkin jalkojen päälle
- liukasta oli taas ja heti juoksen niin että pohkeissa tuntuu! En käsitä! Tulisi jo sulat tiet!
- +2, kylmä tuuli ja vähän kolea ilma muutenkin, muuten ihan kiva juosta paitsi liukkaat tiet