Olen oikeastaan koko elämäni yrittänyt tehdä töitä sen eteen, että vahvistaisin heikkouksiani. Tehnyt töitä sen eteen, että heikkouksista tulisi edes jollain muotoa asioita, jotka hallitsisin ja osaisin. Tänään kuitenkin huomasin, että ehkä on parempi kuitenkin vahvistaa vahvuuksia. Heikkouksista ei kuitenkaan tule kuin keskinkertaisia vahvuuksia.
Nahistiin tänään Miehenmurun kanssa.
Tehtiin aamupäivästä ulkotöitä ja purettiin pihavalokompleksi pihalta, ettei kaikki jää aina kevääseen ja sitten tultiin syömään. Nälkäisenä ei pitäisi tehdä mitään muuta kuin syödä - ei ainakaan minun. Meidän keskustelu nimittäin meni siihen, että rupesin jälleen purkamaan sitä ikuisuus vyyhtiä, joka käsittelee meidän menneisyyttä ja koko sitä historiaa, joka meillä Miehenmörrin kanssa on. Kymmenen vuotta erilaisia tunteita ja asioita. Ja siihen kun liitin sitten taas semmoisia ajatuksia, mitä olen oikeastaan jankannut koko meidän suhteen ajan miehelle niin sekava puheenvuoro oli valmis.
Mies ymmärsi asian niin hyvin kuin taisi selitykseni pohjalta, vaikka tarkoitinkin vähän eri sävyllä niitä asioita, joita kerroin. Kun Mies ruuan jälkeen lähti ruokkimaan Junioria oli tunnelma omituinen, vähän surullinen ja hämmentynyt. Minä olin saanut sen aikaan. Olin mielestäni puhunut ihan tavallisia asioita ja tehnyt niistä jälleen Texasin kokoisen asteroidin, joka pamahti Maahan ja tuhosi kaiken bakteereita myöten, näin avaruustermein sanottuna.
 |
| lainattu: br.pinterest.com |
Jalat toimivat, mutta päässä kun oli sekamelska niin se ei edes rekisteröinyt juoksua. Kunhan juoksin. Oli vähän kylmäkin, mutta sitäkään en oikein huomannut. 7.2km aikana ehdin kuitenkin selventää ajatuksiani sen verran, että päädyin kolmeen lopputulemaan:
1.) olen kirjoittaja en puhuja. Minun on mietittävä suurten asioiden kanssa, että jos en saa suurta asiaa sanottuna yhdellä tai kahdella lauseella, se on parempi jättää muhimaan siksi aikaa, että sen pystyy järkevällä tavalla ilmaisemaan suullisesti. Ja jos se on sitten niin tärkeä, ettei sitä voi jättää sanomatta, niin kirjoitan sen. Muina aikoina käytän esimerkiksi seuraavia lauseita, sillä nämä lauseet minä jo jotenkuten hallitsen: Minä rakastan sinua, Minulla on ikävä sinua, Anteeksi, Voinko auttaa?, Olet ihana, Olet tärkeä. Näissä lauseissa sitä paitsi on tiivistettynä ne asiat, mitä oikeastaan haluan Miehenmurulle useimmiten sanoa ♥
2.) tästä lähtien unohdan heikkouksieni metsästyksen ja niiden parantamisen ja keskityn vahvuuksieni vahvistamiseen. Olen aina ajatellut, että esimerkiksi suntiohommat olivat vastaisku sille, etten osaa esiintyä ihmisten edessä, että pelkään ja jännitän ihmisten edessä olemista. Tajusinpa tänään senkin, että oikeasti minä vain vahvistin omaa vahvuuttani hallita jännitystä ja pelkoa sellaisessa tilanteessa, missä minun pitää esiintyä. Että se niistä heikkouksien parantamisesta...
3.) ja kun tarpeeksi kauan juoksee tulee miettineeksi myös sitä kolmatta asiaa, joka on minusta kiinni eli se, että menneisyys rampauttaa nykyisyyden. Minun täytyy hyväksyä tietyt tilanteet menneisyydestä eikä nostaa niitä esille jatkuvasti. Varsinkin menneisyyden kipeitä tai vaikeita tai epäreiluja hetkiä ei pitäisi muistaa niin usein, vaan pitäisi muistella ja puhua vain niistä hetkistä, jotka ovat tehneet hyvää ja joiden muistelusta tulee lämmin ja hyvä olo. Olemme Miehen kanssa käyneet meidän historiaa niin monta kertaa läpi kaikkine mutkineen ja kivikkoineen, että mitä ihmettä minä saan irti niiden jankkaamisesta?! Pääasiahan on se hetki, mitä me NYT eletään KAHDESTAAN. Hällätsunväliä siitä mitä joskus kuusi vuotta sitten tapahtui!
 |
| lainattu: tes.com |
Olen ollut monta vuotta jossain ihmeellisessä putkessa ajatellen vain sitä, että minun on karsittava heikkouksiani järjestelmällisesti niin, että osaan ja pystyn mitä tahansa eteen laitetaan. Se ehkä juontaa juurensa työmaan oloihin, missä jatkuvasti saa todistaa olevansa yhtä hyvä kun miespuolinen väestö ja se on ehkä kasannut minulle vähän liiankin ison taakan näyttää ja todistaa kelpoisuuteni kaikessa.
Tänään vaan, kun tajusin selittäneeni jotain semmoista Miehenmurrille, joka oikeasti oli vain vanhan jankkaamista enkä sitäkään saanut selitettyä niin etteikö se olisi aiheuttanut mielipahaa tai hämmennystä, niin mietin, että mitä varten käytän energiaa hirveästi siihen, että olen jossain hommassa (kuten nyt tässä puhumisessa) keskinkertainen, kun voisin olla siinä omassa hommassani (kuten kirjoittaminen) todella hyvä!
Miehenmurri sanoi, kun soitin ja pyysin anteeksi tämän päivän nahinoita ja sanoin, että tästä lähtien keskityn niihin juttuihin jotka sujuvat minulta luonnostaan kuten kirjoittaminen, että kyllä hän haluaisi minun kanssani puhua puhelimessakin ♥ Naurahdin ja sanoin, että en nyt ihan täydellistä puhelakkoa aikonutkaan vaan tästä lähtien kehitän pikemminkin sanomisieni sisältöä. Vähemmän, mutta parempaa.
Olen oppinut tavattomasti itsestäni sekä hyviä että huonoja juttuja viimeisen kuuden kuukauden aikana. On virkistävää huomata, että kasvan edelleen - toivottavasti henkisesti enkä kilogrammoina! Tai ehkä se johtuu pikemminkin siitä, että minulla on elämässäni vihdoin täydellinen syy olla paras versio itsestäni ♥
Se yksi ihminen, joka tekee minut paremmaksi vain rakastamalla minua sellaisena kuin olen ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
319. juoksupäivä (115 vko alkaa)
- 2011 km
- 7.2 km kylälenkki (42 min)
- juoksu kulki suhteellisen normaalisti, tiet olivat vähän liukkaammat nyt kuin aikaisemmin ja kai siksi pohkeet kipeytyivät enemmän kuin aikaisemmin
- ajatukset olivat oikeastaan ihan muualla kuin juoksussa, joten jalat saivat täysin vapaata ainaisesta analyysistä jota teen juostessa. Jalat veivät sinne minne piti enkä huomannut suuria ongelmia matkalla
- ryhti pysyi kohtuullisesti vaikka yritinkin hakea optimaalista asentoa koko ajan
- hengitys oli pitkästä aikaa täysin rauhallista, hengitin ihan normaalisti ja normaalilla teholla ja silti jaksoin todella hyvin, jes!
- askellus vähän sai osumaa pohkeiden jumituksesta, joka varmaankin johtui vähän tipottelevasta askeleesta aina jäätiköillä... autsis!
- hyvä juoksu taas hyvään väliin, kun sai päähän jonkinmoista järjestystä
- kylmä tuuli ja liukas keli, -1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti