Kööpenhaminan juhlamatka

perjantai 17.3.2017

Lähtökuopissa

Olimme Miehen kanssa tulleet äidin ja isän vieraspetiä kuluttamaan jo torstai-iltana, kun lähtö olisi niin aikaisin, että saatiin vähän pidempään nukkua tällä järjestelyllä. Lentolakko muutti meidän suunnitelmia sen verran, että lento aikaistui viidellä tunnilla, muuten ei oltaisi varmaan matkaan edes päästy.
        Takapenkillä nuokuttiin Miehen kanssa ja yritettiin herätä vajaan kolmen tunnin automatkan aikana, mikä meillä meni aamulla ajaessa pikkusiskon luo. Siitä sitten taksilla lentoasemalle koko poppoolla ja 'boarding passit' hyppysissä turvatarkastukseen. Puhtailla papereilla pääsin kuten myös Miehenmurrikkakin, pikkusiskoa syynäsivät vähän tarkemmin ja äitiä varmaan jo sen vuoksi, että se oli niin epätavallisen hermostunut koko hommasta (!). Aikaa oli riittävästi käyskennellä vähän tax free osastoilla, vaikka hankintoja ei tehtykään.

Pikkusiskon ohjeet olivat: vain käsimatkatavarat. Selvittiin Miehen kanssa siis tällä laukulla 2 ja puoli päivää...

Ilma oli todella kurja. Asteita ei ollut varmaan viittä enempää ja vähän semmoista veden ja lumen sekaista tihutusta oli satanut jo ajomatkan aikana. Oli ihan mukava päästä Tanskaan ja vähän etelämmäksi näsitä Suomen kevättalven sateista (..tai niin ainakin vielä siinä vaiheessa ajattelimme...).
       Lentokone oli tupaten täyteen buukattu ja lentoemännillä oli täysi työ saada kaikkien matkustajien laukut sopimaan hattuhyllyille. Kiitin jälleen itseäni, etten ollut ottanut kassin lisäksi vielä käsimatkatavaroita isommassa laukussa. Selvittiin Miehen kanssa vähemmällä huolehtimisella. Lento oli vähän myöhässä kun viimein kapteeni ilmoitti, että ollaan valmiita lähtöön. Matkaan menisi puolitoista tuntia ja perillä oltaisiin iltapäivästä. Minun ensimmäinen matkani Kööpenhaminaan, Miehenmurri oli muutaman kerran jo siellä päin maailmaa käväissytkin!

En ole kamalan montaa kertaa lentokoneessa ollut, mutta minun korvani eivät tälläkään kertaa oikein tykänneet noususta tai laskusta. Koko ajan sai nieleksiä tai syödä purkkaa, ettei olisi ollut ihan lukossa... En minä muutenkaan lentomatkailua mitenkään kamalan mukavana matkustusmuotona pidä, sillä näin pitkäjalkaiselle penkkien ahtaus teettää heti ongelmia, vaikka tässä Finnairin koneessa oli aika ruhtinaaliset jalkatilat. Ja matka oli sentään vain puolitoista tuntia eikä esimerkiksi puolta päivää!

Keli näytti heti paremmalta kun päästiin pilvien päälle... huijausta? Kenties.

Matka meni suht nopeasti ja olin vain iloinen, että jalkojen alla oli Kööpenhaminan lentoaseman lattia. Seurattiin matkanjohtajaa eli pikkusiskoa miehineen kuin lapsentarhan lapset narussa, kun kukaan meistä muista ei oikein osannut navigoida kaupunkiin tai hotellille. Metrolla mentiin melkein hotellin kulmalle ja tupsahdettiin Tanskan Kööpenhaminan ihmisvilinään ja melko kylmään ja sateiseen keliin. Se siitä eteläisemmästä ja lämpimämmästä kohteesta! Mur!

Ibsen Hotelli - meidän koti kaksi ja puoli päivää.

Tehtiin ensin pientä tuttavuutta hotellihuoneen kanssa, purettiin vähän laukkuja ja oikaistiin hetki jalkoja. Hyvänä puolena aikaisemmassa lennossa oli, että meille jäi vähän aikaa heti tulopäivänä tutustua kaupunkiin. Hotellihuone ei ollut mikään sviitti, mutta täysin kelvollinen nukkumispaikka, sillä ainakin minusta hotellihuone on juuri sitä varten. Varsinkin kaupunkilomalla tarkoituksena on olla ihan kaikkialla muualla kuin huoneessa!

Ja hyvä oli myös se, ettei sängyn alta ollut löytynyt peikkoja eikä mörköjä. Terveisin siivoja.

Matkanjohtaja-siskoni vei meidät sitten iltalenkille vähän kaupungille. Ensin kysyttiin kohteita mihin haluttiin ja minä ilmoitin halusta käydä Kansallismuseossa tai mikä lie se nyt virallisesti oli, mutta siis Tanskan historiaa alusta tähän päivään. Sisko sanoi lähtevänsä kaupoille ja vain vei meidän museon liepeille. Museokierrokselle lähdettiin Miehenmurrin ja isän kanssa, joka ei hirveästi innostunut naisten shoppailureissusta, jonne äiti puolestaan siskon kanssa lähti.
     Aika oli vähän kortilla, mutta puolessatoissa tunnissa kerittiin alkupamauksesta keskiajalle kiertää museon kerroksia. Aika iso paikka ja olisi vaatinut varmaan parisen tuntia lisää, että olisi kaikki ehditty käymään. Kivaa ajankulua kuitenkin ja tultiin ainakin kulttuurisesti viisaammiksi!

Isä lähti hotellille ja me Miehenmurrikan kanssa nautittiin kaupungin sykkeestä ihan kahdestaan ♥ Oli välillä ihan hullu tunne, että kävelin Kööpenhaminan kaduilla Miehenmurrin kanssa! Jos joku olisi kolme vuotta sitten sanonut, että näin olisi, en tiedä olisinko uskonut. Tämä oli meidän ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka ja minun ensimmäinen matkani niin, ettei minusta tuntunut kuin olisin jatkuvasti ollut ulkopuolinen ja yksin, kun kaikilla muilla oli kumppaninsa. Nautin siitä, että sain jakaa vihdoin viimein tämmöisen kokemuksen jonkun sellaisen ihmisen kanssa, joka on minun omani ♥

Christiansborg

Päivä päättyi pieneen yhteiseen iltapalaan ja suunnitelmiin huomisesta. Meillä oli Miehen kanssa kiirus jo nukkumaan, kun edellinen yö oli ollut vähän huono matkajännityksen takia. Eikä tarvinnut kamalasti unta odotellakaan, vaikka hotellin edustan äänet vähän aikaa hereillä pitikin (johtui ehkä siitä, ettei meidän huoneen ikkuna ollut hyvin kiinni...)

lauantai 18.3.2017

Miljoona askelta, yksi kunkun linna ja yksi neito kalanpyrstöllä

Aamusta satoi kaatamalla ja pystyin hyvin kuvittelemaan mitä Aino-sisko ajatteli, kun sillä oli ollut suunnitelmia tälle päivälle. Käytiin aamupalalla hotellin alakerrassa koko poppoo ja isosisko lapsineen ja miehineen istui siellä ensimmäisten ruokailijoiden joukossa. Me olimme Miehenmurrikan kanssa aikaisin liikenteessä sen takia, kun minun kännykän kelloni ei siirtynytkään Tanskan aikaan automaattisesti vaan herätin sekä meidöt että äidin ja isän tuntia liian aikaisin... Noh, saatiinpa ainakin syödä hyvä aamupala ennen kuin siellä oli kamalasti sakkia.

Näkymä meidän hotellihuoneen ikkunasta.

Matkapäivä alkoi ensin lasten ehdoilla. Käytiin kurkkaamassa ison puiston leikkipaikka, sillä lasten oli määrä sitten saada ruokaa ja mennä nukkumaan sen verran ajoissa, että ei olisi iltapäivästä sitten leikkipuistoon ehditty. Käveltiin aivan mahtavan arboretumin halki ja minulla kamera kävi kuumana kun yritin ikuistaa hienoja puita ja pensaita. Ei ihan päässyt kevät alkuun vielä täälläkään, vaikka miten olisin odottanut, että olisi saatu nauttia jo vähän enemmän keväästä kuin koto-Suomessa... Ei ihan.

Kun lapsiperhe poistui välipalalle ja unille, me muut lähdimme katsomaan miten koreasti kuninkaalliset elävät kesäkodissaan. Tuli riipaiseva ikävä kotiin, omaan paratiisiini kesken sateisen kylmyyden. Isältä hajosi sateenvarjo kovassa tuulessa ja muutenkin porukka vähän värjötteli kylmissään, kun Tanska antoi parastaan kelien suhteen... HRR! Onneksi olin varautunut lämpökerraston paidalla, vaikka ensin ajattelin, että vähempikin riittäisi. Jos nyt saisin päättää, olisin varmaan ottanut villakangastakinkin vielä lisäksi...
       Linna oli hulppea ja komean vallihaudan ympäröimä. Lähellä oleva puistikko ja sen laajuus vain korostivat linnaa, vaikka kooltaan linna ei mikään palatsi ollutkaan. Pihalla harjoittelivat kuninkaan sotilaat marssejaan isot karvareuhkat päässään. Vähän kadehdin niiden hattuja siinä viimassa!

Rosenborgin Linna.

Kamalan tummin sävyin oli linna sisustettu. En tiedä, mutta kenties vaaleammat sävyt eivät olisi olleet pahitteeksi kun muutenkin valoa oli vähän... masentuneisuutta on varmasti tuolla linnassa tuolla hämäryydellä paljon! Ja vaikka kaikki oli kultaa ja hienostunutta, niin kyllä minä mieluusti kesäkodissani oleilisin mukavissa ja kodikkaissa huoneissa. Pehmoisissa sohvissa ja löhöttävissä tuoleissa.
     Isä aiheutti hämminkiä vartioissa, kun hälytysääni piippasi kesken kaiken yhdessä huoneessa. Ei oikein tiedetty oliko isä syyllinen vai joku muu rohkea turisti, joka siippasi liian läheltä narua.. Isän syyksi se kuitenkin kaikkien muiden silmissä meni, vaikka minä suuresti epäilin erästä muuta herraa, joka röyhkeästä nojaili naruun useammankin kertaa! Isä ei joutunut vastuuseen eikä vankilaan, joten kierros jatkui.

"Mukava ja kodikas" olohuone... Ei oikein houkuttele leffan pariin tuo sohva...

Kuninkaan ja kuningattaren kruunut

Linnareissun jälkeen pikkusisko sanoi, että voitaisiin mennä haukkapalalle Nyhavnin kaupungin osaan. Sen verran minäkin tiesin, että kyse on siitä kadusta, mistä on otettu kaikki ne kuvat Tanskasta, joita löytyy postikorteista: eriväriset talot kanavan reunalla. Ja sitähän se oli. Voi, miten komeita kuvia olisi tullut, jos olisi ollut aurinkoista, mutta niillä mentiin mitä saatiin. Onneksi sade oli loppunut matkan aikana eikä ollut ihan niin vilukaan!

Kahvilla käytiin teatteritalossa ja sitten taas jokainen sai mennä ja tulla niin kuin tykkäsi. Me lähdettiin Miehenmurrin kanss katsomaan Pientä Merenneitoa, kun muita se ei kiinnostanut. Sen verran pitkän matkan päässä se kuulemma oli. Minä puolestani halusin nähdä sen, kun kerran Tanskaan asti olen tullut. Miehenmurrihan sen oli jo nähnyt aikaisempien reissujen aikana.
         Kaikki sanoivat, että se on niin pieni ja olematon patsas, että hyvä jos rannasta erottaa! Polvenkorkuinen pikkuinen tyttö.... Öhöm. Minusta se oli kuitenkin melkein oikeankokoisen naisen patsas, eikä mikään kämmenenkokoinen tyrtsäys rannassa! Olin iloinen kun Miehenmurri suostui kävelemään minun kanssani patsaalle, vaikka keli oli ihan kamala. Rannassa tuuli ja vihmoi taas vettä niin, että meidänkin piti laittaa sadevarjo pois ettei se olisi mennyt rikki.

Pieni Merenneito - Den lille Havfrue

Kun lähdettiin Miehen kanssa sitten seikkailemaan takaisin päin, aurinko pilkisteli jo pilven takaa. Oli ihana kävellä kaupungilla, kun sai välillä auringonpilkkuja naamaan ja lämmitti selkää. Meillä oli kartta, mihin olin laittanut täpit valmiiksi, että missä on hotelli ja missä mikäkin. Sen kanssa päästiin kyllä aika pitkälle.
      Minä pidän siitä, että vähän haahuillaan, kenties vähän eksytäänkin. Sillä lailla löytää uusia juttuja paremmin kuin niin, että kävelee silmät kartassa koko ajan. Nytkin vain katsottiin suurinpiirtein missä ollaan ja mihin pitäisi päästä. Nähtiin paraati ja muutama kuninkaanlinna taas ja paljon ihmisiä.
      Minä huomasin, kun piti pärjätä kaupoissa ja kahviloissa englannilla, että olen onneton puhumaan englantia silloin kun pitäisi oikeasti sanoa jotain tärkeää. Osaan puhua keskinkertaista englantia, jos saan miettiä asian ja sen, miten se sanotaan rauhassa, mutta improvisaatiossa on hiomista. Huomasin, että aivot olivat ylikierroksilla kun Miehen kanssa puhuttiin suomea, kassojen kanssa englantia ja sitten piti vielä ymmärtää ruotsiksi tanskalaisia kirjoituksia...
       ERROR.

Tärpit merkittyinä. Löydätkö kuusi?

Iltasella meillä oli synttäri-illallinen. Juhlittiin neljää päivänsankaria, joiden synttärit ajoittuivat lähikuukausille. Nuorin sankaritar kyllästyi kahdeksan maissa ja osoitti väsymyksensä paidan riisumisella ja pienellä itkun yrityksellä. Isosisko poistui nukuttamaan lapsia, kun me muut vielä nautittiin jälkiruuat.
      Kolmen lajin illallinen alkupaloilla, pastalla ja sorbetilla kaatoi minut kyllä sänkyyn aika tehokkaasti. Maha oli suoraan sanottuna shokissa! Ja ähkyä riitti pitkälle iltaan, yöhön ja seuraavaan päivään.
      Juhlittiin ainakin neljän sankarin edestä!

sunnuntai 19.3.2017

Matkaväsymystä

Levoton yö ja turnausväsymys väritti tätä aamua. Aamupala maistui vähän jo huonommin eilisen pasta-aterian jälkeen, mutta jotain piti syödä, että jaksaisi vielä tämän päivän nähdä ja kokea uutta.
        Meillä oli Miehenmurrin kanssa suunnitelmissa Geologinen Museo ja kauppareissu tuliaisia varten ja onneksi sää suosi sen verran, ettei ainakaan sadetta saatu. Mentiin kyllä vähän minun makujeni mukaan nämä päivät, kun Miehelle kävi ne asiat mitä ehdotin.

 Käytiin ensin kauppakeskuksessa, jonne löydettiin jo suhteellisen hyvällä navigoinnilla ja ostettiin sekä Juniorille paita tuliaiseksi että minulle muki, Royal Copenhagen- mallistosta. En halunnut Iittalaa ostaa, vaikka siellä oli sitäkin vaikka millä mitalla. Kirjapuolellakin käytiin ja suomalaisiakin kirjailijoita näkyi. Jojo Moyesia oli käännetty tanskaksi paljon enemmän kuin Suomessa (murinaa lukijalta!).
        Museo vähän petti odotuksen, kun olin ajatellut että Luonnontieteellinen museo olisi ollut enemmän sellainen kuin esimerkiksi New Yorkissa, josta tykkäsin ihan älyttömästi, mutta tämä oli todellakin GEOloginen museo. Kiviä kiven perään! Noh, ainakin opittiin kaikki Tanskan maaperästä vaikka jäikin dinosaurusten raadot näkemättä!

Sitten loppuivat meidän tehot.
        Mentiin hotellille kyttäämään puolta kolmea ja lentoasemalle lähtöä. Lähetin odotellessa itselleni kortin ihan vaan siinä mielessä, että kauan kestää kortin tulla Tanskasta Suomeen (eli toisin sanoen halusin vaan saada kortin, hih!).
        Lentoasemalla kulutettiin viimeiset kruunut, joita rahapussissa lojui. Suklaaseen ♥ Sekä minä että Miehenmuru shoppailtiin suklaata mukaan ja iltahyväksi, mutta en tiedä milloin minä niitä syön, kun ei oikein makeaa tehnyt mieli yhtään... On nimittäin taas tällä reissulla syöty - ihan liikaa! Teki jo mieli hedelmiä, vihanneksi ja suomalaista kotiruokaa! Nam!
        Tällä kertaa lento sujui hitaammin, kai sitä jo odotti sen verran kotiin pääsyä, että tunnit kuluivat hitaasti. Kun vihdoin päästiin Suomen ilmatilaan ja kentän pintaan, kapteeni rysäytti koneen alas siihen malliin, että taisi olla lentäjälläkin huono päivä...

Ehjänä kentälle ja taksirivissäkin seisoi tilataksi kuin tilauksesta, mikä tuuri! Taksissa oli hiljaista, väsynyttä kansaa. Hyvästeltiin pikkusisko miehineen, kun päästiin niiden pihaan ja hypättiin suoraan autoon, ettei mene ihan yöksi meidän kotiintulo.
       Istuttiin yhteensä lähes viisi tuntia ensin koneessa, taksissa ja omassa autossa ja sitten vielä tultiin Miehenmurun kanssa tänne maaseudun rauhaan, kun jo äiti ja isä jäi kaupunkiin omaan kotiinsa. Ei paljoa jaksettu matkaa käydä läpi Miehen kanssa, kunhan saatiin itsemme suihkutettua suihkussa lämpöisellä, suomalaisella vedellä, syötiin vähän jugurttia ja kaakaota iltapalaksi ja kaaduttiin omaan sänkyyn peiton alle.
        Mikä matka!
        Mukava on käydä katsomassa muuta maailmaa, muttei minulle kyllä matkoista mitään kamalaa matkakuumetta tule. Olen tyytyväinen tähän, vähän pienempään elämään, enkä kaipaa suurta maailmaa valloittamaan.
       Olen käynyt kahdella kaupunkilomalla ennen tätä ja osasin varautua kävelyyn, joten sitähän se sitten oli. Muuten Kööpenhamina on mukavan seesteinen kaupunki. Ei kamalasti ihmisiä kadulla tai kamalaa vilskettä muutenkaan. Tilaa riitti kävellä, mutta pyöräilijöitä ja muita lenkkeilijöitä oli ihan hurjasti. Ajoteillä oli oikein oma kaistansa pyöräilijöille ja se olisi hyvä homma ottaa mallia myös Suomen liikenteeseen. Ja hintataso aika sama kuin Suomessa. Tosin se, että siellä oli Tanskan Kruunu  rahayksikkönä tuli meille yllätyksenä torstai-iltana, mutta onneksi pankkikortti kelpasi Tanskassa rahan nostoon ja maksuun. Huh hei!
       Mutta oli se kiva tulla kotiinkin.
       Muualla hyvä, kotona paras ♥