Sumusta pimeään

Työaamu. Kello soitti, mutta möykky peiton alla vain painoi torkkuherätyksen pois kerta toisensa jälkeen, käänsi kylkeä ja murahteli herätyksen sitkeydelle. Sitten pitikin työmatkalla "raivota" kanssa autoilijoille, kun ajoivat liian hiljaa... Pitäisi jotain tästäkin aamusta oppia, mutta kun tietää millainen umpiluu minun pääkuoreni on niin tuskin opin ainakaan sitä, että pitäisi herätä silloin kun kello soi tai ainakin yhden torkun jälkeen!
               Aamulla oli taas vähän sumua ja muutenkin oli komeat maisemat! Jo pelkästään näiden maisemien takia kannattaa toisinaan herätä ennen naapurin kukkoa. Työpäivä sujui hyvin ja melko nopeasti kun vähän oli kiire koko ajan, mutta ei mikään hoppu. Kotona olin kolmen maissa, nappasin vähän välipalasta ja painuin viltin alle vähän nappaamaan unta. Muut valmistelivat grilliruokaa illaksi.
               En ole mikään hurja grilliruuan ystävä ja tänäkin iltana olo oli vähän ähkymäinen, kun yks kaks syö itseensä puolitoista kanaa ja vähän perunaa... Uh! Mieluummin söisin jotain kevyttä, varsinkin jos syödään näin myöhään kuin tänään.
               Iltauinti venähti melkein yhdeksään kun piti katsoa siskon hää- ja matkakuvia. Sain uida todella pimeässä, mutta hyvin siellä sitten kuitenkin näki, kunhan silmä tottui. Yllättävän paljon kahinaa ja rahinaa kuului rannan pensaista... minua oli varoitettu kaikenmaailman pahan maailman pedoista, mutta en minä kenellekään kelvannut! En ryöstäjille enkä ihmiskauppialle. Aika paljon vastarannoilla näkyi valoja mökeissä tai taloissa. Ei ole päivisin silmin huomannutkaan miten paljon asumuksia rannoilla onkin. Läheisen laiturin valot näkyvät kuvassakin, piti edes ne napata kuvaan mukaan, kun muuten olisi ollut kuva aika yksivärinen...

Nyt kuitenkin, öitä, tumma ja hiljainen bittiavaruus!