18. syyskuuta 2014

Raadannalle ei näy loppua...

Alan olemaan kohta niin maan värinen, että minut voi jättää katteeksi jonkun pensaan alle kevättä odottelemaan...
                 Pihalla on omenapuita tasan kolme, nekin kääpiölajikkeita, mutta edes niitä en ehtinyt tämän kesän aikana huoltaa ja hoitaa niin kuin olisi pitänyt (olen listaillut näitä ei-tehtyjä hommia ja tuntuu, etten tehnyt tänä kesänä omassa pihassa yhtikäs mitään, vaikka omasta mielestäni puuhailin ja ahersin kuin orja!). Yksi puista on ollut onnettoman tuen varassa jo toista vuotta ja kovat ja hankaavat "tukinarut" ovat olleet jotain vanhoja matonkudeloimia!
                 Tänään oli sitten omenapuiden vuoro. Laitoin kahdelle puulle kunnon tuet ja tukinaruksikin olin ostanut oikeaa tervanarua. Pääsin samalla vähän verestämään vanhoja kouluoppeja sidonnan suhteen... ei nyt ihan olisi tainnut täysiä pisteitä tulla tukisidonnastani, mutta tanakasti tuntui puu olevan kahden tuen välissä. Ei ainakaan syysmyrskyt pitäisi sitä katkoa tai sitten siinä menee jo tukikepitkin!
Alkuillasta pääsin sitten etupihan kukkapenkin kimppuun. Kuka näitä penkkejä tänne pihalle oikein tekee?? Kaikki nurkat täynnä milloin kivikkokukkapenkkejä, milloin tavallisia kulmakukkapenkkejä! Apuva!
                Tämän kukkapenkin ikuinen riesa on ollut elämänlanka, köynnöskasvi joka on nimensä veroinen! Se oli kesän aikana kietoutunut lähes kaiken ympärille ja suorastaan kuristanut koko kukkapenkin! Ja niin sitkeä se on, että pitäisi varmaan kaivaa maa tuosta kohden pois maan ydintä myöten ja tuoda jostain ihan uutta multaa, että jok'ikinen juuren hippu olisi pois. Siltikin, luulen, se puskisi jostain taas esille!
                Värimintun ja viiruhelpi-heinän jätin vielä törröttelemään, kun penkki olisi tullut muuten aika paljaaksi. Väriminttu tuoksui ihanalta vähänkin kun sitä repi ja siisti. Ah!
Iltasella kävin jälleen uimassa ja kuumottelin nahkaani lämpöisessä saunassa ja nyt olenkin sitten taas varsin valmis menemään unten maille. Näinä päivinä ei ole tarvinnut unia odotella, kun on kaiken aikaa ollut ulkona happihoidossa.
               Huomenna olisi tiedossa sitten siivousta sisätiloissa. Katselin tänään, kun tulin saunasta, että miten ihmeessä torppa voi mennä aina kesän aikana tällaiseen siivoon. Jos saisin asua täällä kesänkin aivan omineni, ilman kesävieraita tai -asukkeja. Ei tarvitsisi myllätä koko torppaa syksyisin supersiivouksen alle...
              Tai jos homma menisi samalla tavalla kuin pihamaan siivous niin kenties tekisin suursiivouksen syksyllä myös torpan puolella. Sadan kilometrin mittainen huokaus. Nyt minä kuitenkin oikaisen työteliäät raajani puhtaiden lakanoiden väliin, ehdin ajatella jotain jonninjoutavaa ja nukahdan.
               Nups.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti