Hiuksista tuli kivat. Kovin lyhyet sivuilta ja päältä sitten pitempi, saa vielä tukistettua jos siihen tarvetta tulee! Olen viihtynyt lyhyissä hiuksissa jo kohta puolet elämästäni tai ylikin jos otetaan huomioon se, että olin kalju elämäni ensimmäiset kaksi vuotta ja sittenkin hiusmalli oli lyhyt. Mutta niin kauan kun olen pystynyt itse määräämään hiusten mallin ja leikkauspituuden niin minulla on ollut pitkät hiukset ja sitten ihan lyhyet. En ole mikään hiusten kähertäjä tai jaksa muutenkaan hiusten kanssa temmeltää aamuisin, joten lyhyet hiukset ovat kätevät ja omasta mielestäni ihan sopivatkin tähän naamaan!
Synttärilahjaksi löysin duplo-legoja, kun poika rakentelee torneja kaikesta, mitkä vain vähänkin toistensa päällä kestää. Nyt sitten ostin kassillisen oikeita palikoita, joista torneja voi rakentaa. Eihän se nyt mikään kamalan hieno lahja ole, mutta toivottavasti mieluinen. Huomasin hämmentäväksi ilokseni, että kun pitkästä aikaa käyskentelin leluosastolla niin olo tuntui kotoisalta. Lelut ovat toki muuttuneet siitä, kun minä niitä hyllyiltä hamusin, mutta tietyt asiat pysyvät. Kuten nuo duplot esimerkiksi. Ah, sitä aikaa kun pituutta oli vaaksa vaille metri ja ilot suuren suuria!
Lämpökerraston ostin, koska uskon vakaasti talven ja lumen ja pakkasen tulevan, ja nilkkurit ostin, koska alkutalvi on kuitenkin pelkkää kuralammikkoa ja nollakelejä. Ristiriitaista ostoskäyttäytymistä. Miettikööt sitä sitten, kun tutkivat minun s-korttini ostotapoja!
Kotiin tullessa minulla oli kamalan kylmä ja tuikkasin tulet heti uuniin ja takkaan ja hytisin kolmen paidan jälkeenkin vielä ytimistä asti. Kaupungissa meni vain rahat ja tuli kylmä - en suosittele kenellekään!
Niin ja tämä seuraava asia on taas niitä asioita, joita ei pitäisi kertoa, mutta kun näin iltasella ei ole enää mitään holttia näissä kertomisissa niin kerronpa nyt kuitenkin. Kun tuossa alussa kerroin, etten ole mikään hiustaiteilija niin en taida sitten olla muutenkaan kovin naisellisten tapojen suuri oppi-isä. Tein nimittäin pienet ihosiirrot shaverilla kun yritin taltuttaa kinttuihin kasvanutta talviturkkia... valkeat laatat pesuhuoneessa olivat äkkiä vaaleanpunaiset ja verinoro seurasi minua pukuhuoneen puolelle asti. Ajattelin ensin, että jos luu paistaa niin sitten vasta huudan, mutta nirhauma ei sitten ollut kovinkaan suuri loppujen lopuksi. Verisuonet vaan taisivat olla ottavaisella kohdalla tuossa nilkan kohdalla... Kummassakin jalassa komeilee nyt isot laastarit ja oikein nauratti kun koira katseli ihmeissään kun teippasin raajojani iltasuihkun jälkeen. Sanoin sille, että älkööt olko levoton, tuskin kuolen verenhukkaan ennen kuin ehdin antaa sille iltaraksut. Puin verenpunaiset pörrösukat jalkoihin niin ei sitten erotu jos suuri verenvuodatus alkaa uudelleen. Ei alkanut.
Kaikkea sitä tekeekin muka omaksi ilokseen!
Ja Luojalle kiitos, ettei minulle kasva partaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti