Sekametelisoppa

Tästä tulee taas tämmöinen sekametelisoppa, mutta se kuvastaa kyllä oikein hyvin pääkopan olotilaa juuri nyt! Loppuviikko ja viimeiset työpäivät - ja se tuntuu!
            Eilinen päivä ei työmaalla alkanut mitenkään mieltä ylentävästi kun ryhdyttiin ruohoa ajamaan aamusta niin ajettavan ruohonleikkurin hihna oli pompannut pois paikoiltaan, kun rattaiden väliin oli kiilautunut käpy! Tämä kone piti purkaa melkein runkomalliin asti että pääsi nappaamaan hihnan paikoilleen ja jatkamaan hommia (noin yksinkertaista se ei todellakaan ollut, mutta sen hihnan laiton kuvaus olisi sensuroitava kuitenkin..).
             Ja sitten iltapäivällä hautausmaan pääkäytävän reunasta löytyi kuollut rusakko. Se oli sama pupujussukka, jonka kasvua oltiin seurattu koko kevät ja kesä pienestä kämmeneen sopivasta pehmoisesta palleroisesta honkkelojalkaiseksi rusakoksi, ja nyt se makasi vainaana hiekkatiellä ilman mitään näkyvää syytä kuolemaansa... Haudattiin se metsän laitaan ja täytyy myöntää, että haikeaksi veti kun peiteltiin pupu-parka hiekalla ja taputeltiin suloiset kanervikot ja varvukot vielä päälle. Hoppaloppa-parka...
              Iltasella ajattelin, että taidan jakaa tätä auton huoltoa kahdelle päivälle ja päätin vaihtaa polttoainesuodattimen ennen kuin tilattu osa saapuu viikonlopuksi. Hmmm. Ohjeet olivat hyvät, katsoin tarkan videon netistä, mutta ei se ollut ihan niin vaan laitettavissa ja ensimmäinen yritys päättyi bensasuihkuun ja sitten haisi kaikki paikat ihan bensiiniltä.. Ja mutterit olivat niin tiukoilla, että käsi lipsahteli koko ajan pois jakoavaimen puristuksista ja oikean käden peukalo sai osuman kun ote lipsahti ja peukolo nyrjähti. Iltasella piti laittaa käärös ja vähän Voltaren-geeliä ettei käsi ihan tummu tuntemattomaksi.
               Mutta bensasuodatin meni paikoilleen eikä vuoda eikä tiputa!

Tänään sitten puolestaan piti olla auttamassa erästä vanhaa herraa hautakiven oikaisussa. Ehdoteltiin miehelle, että ottaisi vaan mukaansa kivikärrit niin saisi siirretyksi kiven pois jalustalta siksi aikaa kun sitä oikaisee, mutta eihän se mitään semmoista nyt ottanut kuuleviin korviinsa, kun se ohjeen antoi "tytönhupakot", kuten mies meitä kutsui. Loppujen lopuksi meidän piti mennä kuitenkin kivi nostamaan paikoilleen kun eihän mies-polo olisi sitä yksin jaksanut siirtää mihinkään... Ohhoo. Olisi tarjonnut pullakahvit läheisessä baarissa, kun oli niin kiitollinen avusta, mutta siitä kutsusta meidän piti kieltäytyä!
           Sain aamusta viestin, että auton osa on haettavissa, joten hain sen sitten töiden jälkeen ja ryhdyin asentamaan heti kun olin saanut vähän ruokaa suolen mutkiin! Vanhan pois otto sujui hyvin ja uudenkin laitto meni sujuvasti. Pikkasen jännitti kun käynnistin, mutta auto hyrähti käyntiin kuin olisi ollut uusi eikä se moottorin varoitusvalo enää palanut!! Minulla rinta paisui ylpeydestä.
              Sainpas! Osasimpas! Lälläslää!

Äiti ja isä olivat kuluttaneet äidin syntymäpäivän perunapellolla nostaen meidän 'hurjat' kahdeksan riviä perunaa. Yleensä perunannostotalkoot sattuvat äidin synttäreille ja joskus kun perunaa oli ihan mahdottomasti ja pidettiin erään tuttavaperheen kanssa oikein kunnon talkoot, niin melkein odotti äidin synttäreitä näin syksyn alussa. Tänä vuonna ei tullut kovin mainio perunasato, ei hyvä, mutta ei nyt huonokaan.

Ja iltauinnin jälkeen kävin saunassa ja nautiskelin ihanan kuumista löylyistä ja rauhasta. Pukuhuoneen puolella istuin pitkän aikaa nauttien epätavallisen lämpöisestä syysillasta, kun mittarissa keikkui vielä ilta kahdeksan maissa melkein parikymmentä astetta. Istuin pyyhe ympärillä ja tuijotin maisemaa, joka avautui saunan ulko-ovelta.

Laidun, marjapensaat, meidän metsä ja taas ylipitkäksi päässyt nurmi. Miten rakasta kaikki! Niin hiljaista, rauhallista ja rakasta! Väsytti ihan mahdottomasti. Saunailtoina tämä uupumus vie voiton ihan tarkkaan eikä tarvitse muuta kuin etsiä pään alle tyyny niin uni hulvahtaa yli...
           Iltalenkillä hain postista Kodin Kuvalehden, jonka aion nauttia huomenna kun tulen töistä ja olen saanut viikon päätökseen. Luojan kiitos, viikonloppuna ei ole töitä... Olen niin iloinen, että auto tuli kuntoon. Se on painanut mieltä niin pitkään. Huhhei!

Vähän ajatus säntäilee ja pomppii...
Aika etsiä peti ja peitto!

P.S. Tämä on muuten sadas postaus! Hurraa!