Kirje täynnä iloa ja piristystä kaamoksen keskelle ♥

Kun kirjoitin postaukseni kaamoksen torjumisesta, että kirjeiden saaminen ja kirjoittaminen on itselle todella hyvä piristys pimeyteen (toki muulloinkin), niin tänä iltana sain siitä konkreettista näyttöä. Kävin postilaatikolla vasta iltayö-kävelylläni, kun kirjeposti tulee nykyään vasta myöhään iltapäivästä eikä sitä aina ehdi tai muista silloin hakea. Tänä iltana siellä oli kuitenkin mainosten mukana kirje Englannista ♥
      Ihana Anni oli viskannut minua kirjeellä meren takaa ♥
      Otsalamppu vain heilui villisti sysipimeässä illassa kun pompin postilaatikolla kuin sähköiskun saanut mäyrä! Voi ihanuutta! Kirjeenvaihtoharrastuksesta huolimatta saan nykyään kirjeitä aika harvoin, kun kirjeystävillä on perhe-elämää ja työelämää elettävänä. Mutta silloin kun kirjeitä saan ystäviltäni, ne ovat paksuja, ihania, täynnä kuulumisia, välittämistä ja sitä kaikenkestävää ystävyyttä, jota on jatkunut vuosia tai vuosikymmeniä ♥
        Sama juttu Annin kirjeessä! Pitkä kirje täynnä Englannin kuulumisia, ihania seikkailuja ja uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Ahmin kirjeen heti ja ajattelin, että pitää jo huomenissa vastata. On niin paljon asiaa kerrottavana...
        Mutta kuten nyt todistin, kirje liikuttelee sielussa sellaisia palikoita, joita ei saa liikkeelle mikään muu. Ystävän omin käsin kirjoitetut asiat, kuulumiset tai vain hyvän alkutalven toivotukset lämmittävät kuin paksu villapaita sydäntä ja sielua ♥
        Kirjoittakaa kirje, se tekee hyvää!