Tänään oli taas harmaa syyssää, ei satanut mutta ei paistanutkaan (siihen paisteeseen ehti tottua jo...) ja väänsin koko päivän työhakemusta niin että ohimoita turvotti! On tavattoman vaikea sanoa lyhyesti ja ytimekkäästi sellaisia asioita, joista itse on innoissaan kuin ilmapallo ja joissa koen olevani hyvä ja joihin minulla olisi paljon annettavaa. Ja sitten se pitäisi mahtua yhdelle sivulle! Mahdoton tehtävä tämmöiselle tapaukselle, joka kirjoittaa mieluummin kuin puhuu... Onneksi minulla oli kaksi oikolukijaa paikalla, jotka sanoivat kursailematta mielipiteensä, vetivät yli turhat kohdat ja tiivistelivät sanomisiani. Hakemus on vielä märehtimis-vaiheessa, mutta runko on hyvä. Siitä on helppo jatkaa...
Sunnuntaina olimme siskonpojan 3-vuotispäivillä. Miehenmuru oli oikeastaan ensimmäistä kertaa "sukujuhlissa" - tosin toinen suku oli siskon miehen perhettä eikä sinänsä liittynyt meidän sukuun sen enempää. Murua jännitti aika tavalla vaikka yritinkin puhua pälpätellä koko ajomatkan ihan jostain muusta. Olen kuitenkin äidin tyttö sen suhteen, että meidän äidin mottona on ollut aina, että mieluummin päivä liian aikaisessa kuin tunti liian myöhässä! Me ei ihan päivää aikaisemmassa oltu, mutta melkein sen tunnin edellä kuitenkin. Päästiin siskon sohvalle varaamaan paikkoja hyvissä ajoin ennen ihmisryntäystä ja pian olikin asunto ääntä ja ihmistä pullollaan. Eihän siinä hälinässä voinut kamalasti tuttavuutta tehdä, mutta sanoin Miehelle, että eiköhän tilaisuuksia tule tutustua meidän porukkaa vähän pienemmissä ympyröissä. Olin vain niin onnellinen ja iloinen, että Miehenmörri tuli mukaan ja sain omani kanssa viettää juhlia ensimmäistä kertaa elämäni aikana ♥ Tuntui melkein, että juhlat olivat minun eikä siskonpojan, niin onnellinen olin! ♥♥
Ajaminen Helsinkiin ja takaisin on vain aika raskas reissu yhden päivän aikana heitetyksi. Ja poistulo piti tehdä pimeällä...
Tiedän, että kun on kauan nukkunut yksin ja saanut vallata sängyn ihan omineni, niin tottuminen toiseen vie aikaa. Mukavaa se kuitenkin on aina välillä kokeilla miten samojen unien kanssa sujuu ♥ Toisena yönä turhautti jo sitten, kun heräsin kolmen maissa enkä saanut unta enää millään! Mies nukkua tuhisi, käänsi kylkeä ja murahteli, mutta minä käänsin ja väänsin kun en unta enää kiinni saanut. Yhdessä vaiheessa turhautti jo sen verran paljon, että meinasin kääntää miehen peittoon rullalle ja kantaa sohvalle, mutta sitten Murrikka heräsi, silitti selkää ja kysyi oliko kaikki hyvin, kun istuin sängyllä ja huokailin ♥♥ Käperryin kainaloon, nappasin Miehen käden ympärille ja ajattelin, että uni on yli arvostettua ♥♥♥
Ja vaikka muristaan välillä niin voi että! ♥♥
Miten rakas ja ihana toinen kuitenkin onkaan ♥ Halaus ja suukot tuntuvat niin tutuilta ja niin hyviltä, etten osaisi kuvitella elämääni sellaiseksi, missä niitä ei olisi. Miehenmurrikka tekee minut välillä hulluksi, mutta suurimman osan ajasta Mies saa minut tuntemaan itseni täydellisen onnelliseksi ja rakastettavaksi, onnelliseksi, järjettömän iloiseksi ja itsevarmaksi ja hän saa minut rakastumaan itseensä joka päivä uudelleen ♥♥ Meidän suhde on räiskyvä ja lempeä, hyvässä ja huonossa, ja rakastan todellatodella paljon sitä, mitä meidän välillä on! On ollut kohta 11 vuotta ja 3 kuukautta ♥♥
Välillä oikeasti mietin, että missä kohdassa olen tehnyt jotain NIIN hyvää, että olen Miehenmörön ansainnut!
Eilenkin, kun illalla tehtiin kahdestaan vähän pihahommia kasvimaalla, niin ajattelin, että tätä elämää minä haluan! Rakkaan ihmisen vierelle arjen askareisiin, jakamaan jutut ja asiat, ilot ja surut, ja olemaan sen verran lähellä, että saa napata työpusakasta kiinni pussailua varten!
♥ Minun isäntä ♥
***
Kävin tänään iltalenkilläkin, kun olin koko päivän istunut työhakemuksen kimpussa niin pää huusi pientä happihyppelyä.
Noh, eipä lenkistä oikein mitään tullut. Liekö univaje tai huonosti hoidettu nesteytys syynä, mutta lenkki kulki todella huonosti. Jalat suorastaan hyytyivät puolessa välissä niin että oikein kinttuja hetkutti. Onneksi loppulenkistä löytyi vielä boostia siihen, että edes viimeiset kilsat sain jonkinmoista juoksua aikaiseksi, mutta tulipa taas tiputtua maan pinnalle sen suhteen, että kroppa on juuri niin hyvässä kunnossa kuin mitä itse siitä pitää... Pitää vähän petrata lihas- ja kehonhuollon suhteen...
Iltasella oli sitten jo Isäntää ikävä ♥ Juteltiin puhelimessa kaikenlaista ihanaa ja syvällistäkin, ja tuli ikävä sitä, että saisi kohta pötkähtää tuhisevan selän taakse nukkumaan...
Olen niin onnellinen, iloinen ja rakastunut, että aion vallata ensi yönä koko sängyn!
Unia tähdet, unia kuu ♥
P.S. kuvat otettu Paletti-korteista.
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
262. juoksupäivä (95vko alkaa)
- 1652, 3 km
- 7.2 km kylälenkki (45 min)
- kuten ajasta näkyy, ei mitenkään sujuva lenkki
- puolessa välissä matkaa jalat menivät ihan hyytelöksi eikä jaksanut juosta oikein mitenkään, heikotti
- hengityskään ei auttanut, ja ryhti lysähti
- nestevajaus? univelka?
- onneksi loppulenkistä löytyi jonkinmoinen energiabuusti vielä loppukilsoille niin mieli ei ollut ihan maassa lenkin jälkeen.
- lihashuoltoa lisää, terveisin kroppa!
- aika kylmä keli, mutta silti liikaa päällä, en osaa pukeutua!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti