Koejuoksu säärystimien kanssa, renkaisiin talvi-ilmettä ja iltaan pimeyden ihanuutta!

Perjantai ja viikonloppu aluillaan. Elvytin tänään taas normiviikkorytmiini perjantaisen siivouspäivän. Se ehti kesän aikana melkein menehtyä muka siihen, ettei ehtinyt... Oikeasti se meni niin, ettei malttanut, kun keskikesän aurinko paistoi päälaen päältä vielä keskiyölläkin, niin kuka silloin siivoaa sisällä!
      Noh vakavasti puhuen, siivotussa kodissa on mukava olla ♥
      Eikä siivoaminen, sitten kun alkuun pääsee, ole niin pirullista hommaa kun miltä se kuulostaa. Tänäänkin kun sain itseni lähtötelineisiin, niin imurin heiluttelu ja mopin pyöritys oli ihan mukavaa ja kaupan päälle tuli vielä siistiäkin! Minulla vaan pitää olla tietty rutiini siivoamisessakin, vaikka toki nostelen tavaroita lattioilta ja vien tiskit koneeseen eikä hommat leviä viikolla muutenkaan kuin kahden dynamiitin jälkeen, niin tämmöinen virallinen siivous on mahduttava minulla ihan aikataulutettuun viikkorutiiniin. Muuten en saa sitä aikaiseksi. Perjantai on minulle hyvä päivä, kun siivous valmistelee sopivasti sitten viikonloppua.

 Siivosin pesuhuoneen oikein erityisesti. Olin miettinyt sitä koko kesän ja nyt sain sen sitten aikaiseksi, kun päätin ryhtyä. Kaakelien saumat sain suht puhtaaksi, mutta silikooni laattalattian ja seinän välissä jäi vähän vielä viimeistelyä vaille valmiiksi. Ei oikein irronnut... Hyviä ideoita otetaan vastaan!
      Syksy on juuri sellaista aikaa, että torppa pysyy siistinä noin kaksi minuuttia ja kolmekymmentäkaksi sekuntia ennen kuin puuroskaa, lehtiä tai muuta roinaa kulkeutuu jaloissa sisälle. Nautin kuitenkin noista minuuteista täysin, kun olin saanu taas talon siistiksi ja joka puolella tuoksui puhtaus ♥

Vetäsin puutarhurin roolin päälle siksi aikaa, että sain niityltä kuorikekasan pois isän puukasan tieltä. Se siitä mainitsi, kun viimeksi puhuttiin, että olisi hyvä jos saisin sen pois ja tänään minä sen sitten raahasin viinimarjapuskien alle. Eihän se mitään virallista katetta ole, enemmänkin halkojen teosta tullutta kuoriroskaa, mutta kyllä se marjapuskien aluskatteena kelpaa. Kunhan ei ihan villiinny rikkaheinät keväällä.
       Ja kun traktori kerran oli pihalla niin ajattelin, että samalla kertaa ajan auton vinttiin ja vaihdan talvirenkaat. Se lupasi ensi viikolle jo pakkasta ja räntää, joten nyt ei ainakaan tarvitse pelätä liukkaita aamuja ja sitä, että ajan jonkun perään. Edelleen pitää kuitenkin pelätä sitä, että joku ajaa minun perääni, sillä tuskin tänäkään vuonna talven tuloon osataan varautua... Se vaan yllättää suomalaiset, kerta toisensa jälkeen!

Tästä renkaanvaihtokaverista ei paljon apua ollut ja ajattelin, että kyllä meidän koira olisi ollut raivoissaan, että hänen pihallaan kävelevät kissat kuin omistaisivat tämän puolen kylää kokonaan!
        Ja muutenkin sattui taas käsiin asioita, jotka muistuttivat koirasta tai pikemminkin koiran poissaolosta... Tuli ikävä ja sitten itkukin... Meidän hauva tykkäsi näistä keleistä. Kun ei vielä tassuja paleltanut, mutta oli sen verran viileää jo että ei tullut kuuma paksussa turkissa. Minäkin tykkäsin näistä keleistä koiran kanssa, meidän retkistä ja kävelyistä ja puhumisista. Okei, minä puhuin, koira kuunteli, mutta hyvin kuuntelikin!
        Aika parantaa?
        Millaisesta ajasta tässä oikein puhutaan? Viidestä, kymmenestä vai sadasta vuodesta?

Testasin tänään nyt niitä kompressiosäärystimiä. Tämä kuva yllä on ihan naurettava, sillä koko säärystimiä ei edes näy, kun ovat housun lahkeen ja villasäärystimien alla, mutta jalassa kuitenkin!
        Kuten eilen taisin jo kirjoitellakin, niin mitään suurta ja mahtavaa mullistusta en säärystimistä odottanut, mutta sellaisen taisin kuitenkin saada. Tai jos en nyt suuren suurta niin ainakin jonkinmoisen muutoksen.
       Pohkeet olivat hyvin paketissa ja puristus tuntui lähinnä lämpöiseltä, varmaankin verenkierron vuoksi. Juostessa en heti huomannut suurta eroa lihaksen jaksamiseen ennen kuin takareisi ja pakara alkoivat väsyä. Jestas! Minä käytin vihdoin viimein niitä lihaksia, joita olen yrittänyt juoksuuni hakea vaikka miten pitkään. Että käyttäisin jalkaa kokonaisvaltaisesti ja hyödyntäisin isot lihakset myös!
        Juoksin 7km ja takareidet olivat ensimmäiset jotka väsähtivät. Pohkeissa ei tuntunut juoksu vielä oikein missään. Toinen muutos oli oikeassa polvessa. En tiedä korjasiko säärystin jalan asentoa sen verran, että askeleeni oikeni, mutta selvästi polven ympäristöstä käytin eri lihaksia kuin ennen.
        Juoksun jälkeen - ja vähän edelleenkin (eli noin 4h juoksun jälkeen) pohkeet ovat vähän hassun tuntuiset, ihan kuin joku painaisi niitä vieläkin tai sitten tämä on sitä psyykkistä vaikutusta. Etsin tietoisesti jotain uutta, kun jaloissani on ollut jotain uutta!
         Mutta ei huono ensimmäinen kokeilu. Kunhan saan muutamia juoksukertoja alle säärystimien kanssa niin osaan sanoa niiden hyödyistä (ja haitoista?) vähän lisää. Harmi vaan kun ne piiloutuvat näillä keleillä jo pitkälahkeisten housujen alle. Jää se piristysruiske värien puoleen piiloon...

Lenkin jälkeen lihakset ja kroppa huusivat ruokaa. Olen yrittänyt panostaa iltapalaan kahdesta syystä: pidän iltapala hetkestä älyttömästi ja toiseksi sen takia, että juoksen yleensä juuri ennen iltapalaa enkä kehtaa enää siihen aikaan nauttia mitään suurta illallista.
      Tänä iltana lautaselta löytyi kauraleipä salaatilla, kalkkunaleikkeellä, punaisella paprikalla ja kananmunalla, kaksi satsumaa, mustikka-ananas-mansikka-smoothieta ja karpalomehua. Olisi mennyt varmaan toinen samanmoinen, sillä aika maukasta oli ♥
       Kun jaksaa vähän nähdä vaivaa ja tehdä pikkasen parempaa niin kroppa ja lihakset kiittävät. Ja näin syksyisin varsinkin hyvä ruoka auttaa jaksamaan.

Minun lukunurkkaus ♥
      Iltasella laitoin kolme tuikkua palamaan uunin reunukselle ja nappasin villavilttini jaloille ja kääriydyin lukemaan kirjaa. Miten ihanaa! Ei puuttunut kuin pieni lumisade ja hiutaleiden leijailu ikkunan takaa. Huomasin vain, että lämmin viltti, reipas lenkki, sauna ja hyvä iltapala ovat sellainen yhdistelmä, että olisin tarvinnut muutaman luvun jälkeen lukijan. Silmät lupsahtelivat kiinni ja hetkeksi sitten mönginkin sohvan pimeyteen nauttimaan tuikkujen valosta ♥
      Pimeydessä on puolensa ♥

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
266. juoksupäivä (96 vko)
- 1681.3 km
- 7 km metsätielenkki (42min)
- kompressiosäärystimet jalassa!
- juoksu tuntui hyvältä ensin ja sitten huomasin, että se kävi takareisiin ja pakaraan enemmän kuin ennen. Sattumaa tai ei, en tiedä, mutta ne paikat sitten kyllä väsähtivätkin ensin.
- pohkeet tuntuivat lähes normaaleilta eikä mitään kamalan suurta vaikutusta säärystimistä vielä huomannut, mutta katsotaan nyt muutaman juoksukerran ajan
- oikea polvi asennoitui juoksuun myös eri tavalla, sivut tulivat selväksi kipeiksi ja polven ympärillä olevat lihakset tekivät töitä eri tavalla. En tiedä voiko säärystin suoristaa askellustakin?
- ilma oli jo viileä ja piti juosta paksummissa housuissa, ei niin kivaa...
- +4, viileä, pilvinen keli
- jalat tuntuivat juoksun jälkeen hassuilta. ihan kuin puristus olisi jäänyt päälle...