Toinen oli romanttinen draama Syksy New Yorkissa ja toinen toiminta draama G.I. Jane - Sotilas Jane. Itseasiassa tämänpäiväinen paketti inspiroi minua kirjoittamaan omista motivaatioistani niin treenauksessa kuin elämässä yleensä, vaikka en yleensä oikein availe kumpaakaan puolta juuri ulkopuolisille. En siksi, että se olisi jotenkin salaista, en vain ole kokenut sitä tarpeelliseksi. Tänään kuitenkin iski inspis sen suhteen.
***
Tietyllä tapaa molemmat leffat tuovat esille omat motivaationi ja voimavarat - tosin vähän eri suunnasta. Olen aktiivisesti treenannut vasta vähän aikaa, mutta jo tässä ajassa olen oppinut huomaamaan, että onpa laji mikä hyvänsä ja tykkäisi siitä kuinka paljon tahansa motivaatiota saa aina välillä etsiä. Sama homma vähän elämänkin kanssa. Ei aina ole niitä aurinkoisia päiviä, hyviä päiviä, vaan toisinaan maailma potkii päähän ja lujaa! Ehkä se totuus pitää hyvin paikkansa, kun sanotaan, että jos ei huonoja päiviä olisi, emme huomaisi hyviäkään.
Niin totta!
 |
| Kuva lainattu: w-dog.net |
Olen aina ollut vähän hupsu rakkauden suhteen, vaikka elämäni ensimmäinen kolmannes ei mikään helppo taival ole ollutkaan niin aina minulla on ollut hullunvarma usko rakkauteen. Sen voittamattomuuteen ja siihen, että jos jaksaa vain uskoa niin rakkaus löytää perille. Jotkut ovat kutsuneet sitä lapselliseksi harhakuvitelmaksi, utopiseksi ajatukseksi elämästä, jolla ei ole verrannollista kohdetta tosielämässä. Tosi elämä on kylmä, julma ja epäreilu. Ehkä niin, mutta juuri siksi minusta on ollut tärkeä uskoa johonkin niin hulluun ja ihanaan kuin rakkaus!
Lapsellinen usko rakkauteen onkin varmaan suurin motivaationi ja eteenpäin työntävä voima arkisessa elämässä. Se jotenkin kietoo ympärilleen kaiken oleellisen ja tuo pintaan ne oikeasti tärkeät asiat. Ne jutut, millä on vain merkitystä.
Ehkä sekin, että olen joutunut odottamaan ja vähän tappelemaankin oman rakkauteni puolesta, tekee siitä minulle niin kallisarvoisen ja tärkeän. En pidä sitä millään muotoa itsestäänselvyytenä enkä ota Miehen läsnäoloa koskaan mitenkään tavanomaisena juttuna. Mutta sanokooot epäilevät Juudakset mitä hyvänsä, niin voin rehellisesti ja puhtain sydämin sanoa, että usko rakkauteen on tuonut minut tähän. Tuonut minulle rakkauden, Miehen, jonka rinnalla olen kokonainen ja joka saa minut leijumaan onnesta ja rakastamisen ilosta ♥
 |
| Kuva lainattu: abrindoobico.com |
Tällä viikolla olen kirjoittanut siitä, että juoksu on vähän kangerrellut ja pientä motivaation puutetta on ollut ilmassa. Se on minulla vähän sellainen lumipalloefekti: juoksulenkki jostain syystä ei suju hyvin, sitä jää miettimään ja pohtimaan ja harmittelemaan ja sitten voi olla varma, ettei seuraavakaan lenkki suju hyvin - kierre on valmis. Aika ajoin minun pitää tuijotella peiliin ja etsiä itsestäni ne syyt, jonka takia minä juoksen tai ylipäänsä treenaan. Mikä saa minut liikkeelle? Mikä ajaa minut mukavuusalueen ulkopuolelle, sen rajan tuolle puolen, missä kehitytään?
Sotilas Jane on hyvä motivaatio-elokuva.
En tarkoita sitä, että pitäisi liittyä erikoisjoukkouhin ja rääkätä itsensä puolikuolleeksi vain todistaakseen jotain, vaan löytää oma tie siihen, mikä oikeasti potkii eteenpäin. Tänään todella pompautin pintaan jälleen sen mitä varten minä juoksen, omat tavoitteeni ja omat haasteeni, jotka saavat minut vetämään juoksukengät jalkaan ja juoksemaan kintut kipeäksi ihan vaan siitä ilosta, että olen löytänyt lajin joka tekee minulle hyvää. Tajusin tänään, että minä tarvitsen tavoitteen juoksuun ja treeniin, jonkin päämäärän mitä kohti minä taaperran. Tällä kertaa se on kropan hyvinvointi ja se miltä näytän uimapuvussa keskellä pohjoisen hankia ensi talvena, kun lähdetään Miehen ja Muksun kanssa talvilomalle ja 14 km juoksutavoite.
Ja tänään kun lähdin lenkille illan hämärtyessä, auringon laskiessa kellertävänpunaisena metsän taakse, juoksu kulki ja sielussa asti tuntui se tuttu tunne, että pystyn mihin vain! Eikä siihen tarvittu kuin Sotilas Janen loppukohtaus ja pieni tuijotus peiliin!
Tiesin mitä varten treenasin.
 |
| Kuva lainattu: multiglom.com |
Vaikka en nyt tarkoita sitä, että naisten PITÄISI tehdä samoja asioita kuin miehet, niin minusta MAHDOLLISUUS siihen pitäisi suoda. Olen ollut työelämässä aina siinä tilanteessa, että minulle on sanottu, ettei naisesta ole johonkin sellaiseen mihin mies kelpaa. Se on kasvattanut minut ehkä liiankin sitkeäksi ja periksiantamattomaksi tiettyjen asioiden suhteen, mutta minusta nainen ja mies pystyvät tekemään samoja töitä tai ainakin siihen pitäisi olla mahdollisuus kummallakin sukupuolella.
Pelkkä voima ja lihasmassa ei ole kaikki kaikessa, vaikka sitä toki miehillä on luonnostaankin enemmän, mutta voimaakin voi käyttää niin eri tavalla. Minä kunnioitan hurjasti sellaisia naisia, jotka puskevat sitkeästi eteenpäin huolimatta siitä, mitä mielipiteitä heistä sanotaan tai miten ala-arvoiseksi heidät yritetään nitistää. Ja toivon, että jossain vaiheessa minäkin voin todeta, että olen saavuttanut sen mitä kohti itse olen yrittänyt taistella tässä edelleen niin miehisessä maailmassa - siihen, että naista pidettäisiin yhtä arvokkaana ja yhtä tärkeänä osana yhteiskuntaa ja työelämää kuin miestäkin. Siihen, että nainen ansaitsee omalla osaamisellaan, omalla taidoillaan ja omana itsenään yhtä lailla paikan työelämässä ja normi arjessa kuin mieskin.
 |
| Kuva lainattu: alchetron.com |
Syksy New Yorkissa sopii iltoihin, joihin kaipaa ruskan pehmeyttä, rakkauden kipeyttä ja ihanuutta, romantiikkaa ja kiitollisuutta omasta rakkaasta ♥
G.I. Jane sopii puolestaan niihin hetkiin, kun joku on aukonut päätään väärälle mimmille!
Toimii - molemmat!
***
Lopuksi pieni yhteenveto tästä päivästä.
Ihanan aurinkoinen päivä, vaikka se vähän hämäsikin, sillä oli melkoisen kylmä heti kun vähänkin tuuli tai meni varjoon. Ajoin lopun nurmen tänään ja turkishaalarissakin tuli pieni vilu. Linnut olivat repineet minulta unohtuneen bio-astiapussin liiterin pöydälle. Sai kyllä siipiveikot kuulla kunniansa, vaikka itsellenihän minä eniten ärhentelin, mitäs olin unohtanut sen siihen pöydälle!
Lenkki sujui hyvin, erinomaisesti, vaikka sinänsä itse juoksu oli varsin normaali. Fiilis teki siitä kuitenkin ihan tähti juoksun ja metsätiellä juostessa näin hirvenkin. Komea eläin ja iso. Se katseli minua eikä liikahtanutkaan pelloltaan. Vähän aikaan tuijotettiin toisiamme ennen kuin juoksin ohi. Olisi pitänyt sanoa, että varoo niitä miehiä, jotka pukeutuvat kohta punaisiin ja oransseihin pukuihin...
Kävin ulkosaunassa ja nautin hämärästä ja koleasta illasta kun vilvoittelin saunapolulla. Tähtitaivas loisti torpan yllä ja minä oli kokonaisvaltaisesti onnellinen nainen ♥ Elämä antaa pieniä onnen murusia ja olen oppinut hyödyntämään ne kuin ydinvoimala uraanihiput - tehnyt niistä oikeita energiapommeja, jotka auttavat jaksamaan ja antavat puhtia!
Boostia buddyt! ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
6.10.2016 torstai
260. juoksupäivä (94 vko)
- 1637,1 km
- 8km metsälenkki (43 min)
- hyvä juoksu oikeastaan alusta asti, sen vain tuntee kun lähtee ja jaksaa hyvin
- jaloissa tuntui eilinen lihaskuntotreeni yläreisissä ja pakaroissa, mutta juoksu luultavasti vähän auttoi asiaa ja sai kuona-aineita liikkeelle - tai sitten en pääse huomenna sängystä, jompi kumpi!
- ryhti kesti, vaikka keskivartalolihaksissakin on sanomista
- askel pysyi lyhyenä ja tehokkaana
- ihana keli juosta
- 1 hirvi nähty tänä syksynä!
- Ihanan vahva ja voimakas olo juoksun jälkeen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti