Joulusiivouksen aloittelua, lumisateesta haaveilua ja jouluvalojen ideointia = joulufiillistelyä !!

Aloitin tänään joulusiivoukset.
      Parempi aikaisin kuin liian myöhään!
      En nyt vielä kantanut kuusta tupaan enkä viritellyt ikkunoihin joulutähtiä iltojani valaisemaan, vaikka ne joka kerta melkein kaapista pyörähtävätkin vastaan kun oven avaa. Siivoilin jääkaapit jälleen hohtavan valkoisiksi. Pienistä siistimisista tulee loppujen lopuksi siisti talo. Tein ensimmäistä kertaa viime talvena tätä vähitellen siivoamista ja huomasin, että sain nauttia joulun odotuksesta paljon paremmin, kun en koko ajan tuskitellut siivouksista tai muusta. Tein aattoa varten vain viikkosiivon kun muu torppa oli hoideltu vähitellen koko ajan.

En ole mikään himosiivooja, mutta sitten kun siihen puuhaan ryhdyn, olen siinä sitten sielua myöten mukana! Tänäänkin kun puunasin jääkaappeja, niin ajattelin ensin, että ihan vaan pyyhin roiskeet ja läiskät, mutta sitten huomasin, että olin lavuaarin alla pesemässä hyllyjä oikein harjan kanssa ja pakastelokeroita puunaamassa. Kun kerran tehdään niin sitten tehdään kunnolla!
       Huomasin vain, että torstaina pitänee oikeasti käydä kaupassa, sillä alkaa pennin venytys-päivistä huolimatta ape olemaan aika vähissä. Tänään tein kinkkukiusausta, kun on ollut monta päivää se mielessä ja makuhermoja kutkuttelemassa. En ole mikään kokkikaan, mutta yllättävän hyvää siitä kuitenkin tuli. Maistui.
        Ja äitini tyttö kun olen, niin saan syödä sitä loppuviikon...

Tämä aika on haastavaa niin juoksun kuin pihatöidenkin suhteen.
      Pihatöiden kanssa minulla on tietty aikataulu, mutta pahasti olen siitä nyt lipsumassa. Alkaa kohta lumihiutaleet leijailemaan ja minulla on hommat vielä vaiheessa.. Tänään onneksi sain raivattua pihamaata jälleen vähän enemmän syksyisempään kuntoon, mikä tarkoittaa valitettavasti myös karumpaan kuntoon. Nappasin aitanrapuilta kukat ja muut kesästä kertovat asiat pois ja jotenkin aitan edusta jäi niin paljaaksi ja orvon näköiseksi... Miksi syksy on tämmöistä riisumista? Puut pudottavat lehdet ja ihmiset raivaavat pihat puhtaiksi pihakeinuista ja kukkapoteista. Kaikki on niin autiota ja tyhjää.

Toinen puoli syksyssä onkin sitten se pehmeän valon puoli. Kun saa laittaa valoja ja tuikkuja ja kynttilöitä. Istua luvan kanssa hämärässä ja nautiskella hämyisistä illoista kynttilöiden kera. Tänään ajattelin, että kohta laitan kuistin asetelmaan valot, vaikka vain ihan valmiiksi, jos en nyt ihan vielä päälle. Se on kuitenkin niin pimeä kulma, että pienet tuikut näyttäisivät hyvältä ♥

Ja tänään kun pääsin pihahommien kimppuun kävelin vähän navetan ylisillä ja vanhassa navetassa ja kuurissa ja yritin saada aivoihin ideoita tämän vuoden jouluvalo-asetelmasta pihamaalle. Kuormalavat oimivat tällä kertaa vikittelevänä osapuolena ideoivalle aivopuoliskolleni. Kovin kauniita ne eivät vielä ole, mutta jos niistä semmoisia vielä tulisi, kunhan pääsen loppuun asti suunnitelmissani ja visioissani. Ensin ajattelin porttia niin, että se näkyisi vain tielle, mutta siitä tuli vähän hölmön näköinen. Toisaalta olisin halunnut sellaisen aidanteen tuohon Älyttömyyden Pellon reunaan, mutta siihen työnnän pihalta lumia, joten se idea haihtui älyttömien ideoiden taivaaseen jo ennen syntymistään. Tämä versio, jonka tänään tein prototyypiksi näkyy sekä tielle että pihalle. Kaipaa vähän koristeluja ja viimeistelyjä, mutta jospa siitä tulisi vielä nätti portin-tapainen....

Tielle päin näkyvä osa...

... ja pihalle päin näkyvä osa.

Haaveilin, että maalaisin vähän lautoja harmaiksi vaikka vain spray-maalilla, mutta katsotaan nyt millaiseksi aidanne tulee pelkästään havukoristuksien kanssa. Pitänee hakea niitä huomenna metsästä, jos löytäisin niitä vaikka sieltä missä isä teki metsätöitä niin olisi jo valmiiksi irti. Ei tarvitsisi reuhtoa pystyssä olevista puista. Katsotaan nyt millaisen asetelman saan aikaiseksi tänä vuonna. Ideoiminen on ainakin hauskaa!
      Jostain pitäisi varmaan saada muutama lammaskin, sopisivat hyvin sitten maisemaan jouluna kun on metri valkeaa lunta ja pakkasta ♥ kuten alla...

Kuva lainattu: dreamstime.com

Tänään oli lenkkipäivä ja harmaasta päivästä huolimatta oli semmoinen mukava fiilis lähteä lenkille. Ei tarvinnut kamalasti itseään potkia lenkkareiden päälle, vaan oikeastaan jalat vähän jo veivät lenkkipolulle. Vähän myöhäiseksi juoksentelu taas jäi ja jälkikäteen ajateltuna ei otsalamppu olisi ollut mitenkään huono juttu loppumatkasta, kun alkuun ajattelin, että kyllähän minä ennen kunnon hämärää ehdin kotiin, mutta ihmeen nopeasti se pimeä sitten tulikin... Onneksi aloitin metsätaipaleelta ensin. Monestakin syystä.
        Ehdin riistapellon kohdalle, kun näin pellon kulmassa ison naarashirven. Hidastin askeleita, mutta en pysäyttänyt juoksua täysin. Katsoimme toisiamme, kaksi naarasta, ja tuntui oikeasti aika upealta katsoa sellaista otusta silmiin, joka ei pelännyt minua enkä minä sitä. Sydän jyskytti innostuksesta ja siitä, miten hienoa on nähdä niin suuri ja komea eläin niin läheltä, niin aitona. Kun olin juossut ohi, hirvikin asteli pitkine jalkoineen takaisin metsän puolelle. Komeat kintut sillä, pitkät ja vahvat! Tuntui että omakin juoksu sai alkukantaista voimaa tästä kohtaamisesta ♥
        Toivoin todella, että naaras selviäisi syksyn hirvijahdista ehjin nahoin...
         Juoksin 10km lenkin pitkästä aikaa. Halusin vähän kokeilla kuntoani ja kokeilla kinttujakin siinä samalla. Lyhyt, tehokas askel, jonka aina välillä unohdan, oli kyllä oiva apu tälläkin kertaa. Kunnon puoleen jaksoin hyvin ja juoksu tuntui taas mukavalta, helpolta, kevyeltä ja nautiskelin reissusta, mutta jalat selvästikään eivät ole tottuneet 10km pyrähdyksiin ihan samalla tavalla. Olen juossut liikaa 7km ja 5km. Lihakset saivat nyt sitten herätyksen, että muitakin matkoja mahtuu maailmaan! Ihan hyvä niin, jos aion tämän vuoden puolella sen 14km tavoitteen juosta... Jalkoihin pitää saada pikku hiljaa kestävyyttä lisää, vaikka eihän lyhyemmissä spurttilenkeissäkään mitään vikaa ole. Pidemmät matkat vaan antavat vähän henkistäkin yliotetta, kun huomaa, että jaksaa ja pystyy! ♥

 Iltasella puhuttiin taas Miehenmurrikan kanssa puhelimessa ♥ mur ♥
        Tanssimisesta ♥
         Olen aina tykännyt tanssimisesta. Tällä hetkellä teen sitä usein yksin ja silloin kun pitäisi siivota, mutta olen minä joskus käynyt ihan tanssikursseillakin. Lavatanssit eivät oikein olleet minua varten, kun olin siellä vain seinäkukkasena tai humalassa olevien miesten viestikapulana, mutta tanssiminen on ollut aina hauskaa.
        Minulla on sellainen unelma lumisateessa tanssimisesta... ♥

Kuvan omistaa: Nidhi Chanani

Että parempi tulla tänä talvena lunta... ♥


JUOKSUPÄIVÄKIRJA
265. juoksupäivä (96 vko alkaa)
- 1674,3 km
- 10 km metsätie+kylälenkki (60min)
- aloitin tasaisella vauhdilla ja tavoitteena oli pitää koko lenkin ajan hyvää, mutta tasaista vauhtia, onnistuin aika hyvin
- hengitys oli koko ajan rauhallista ja ryhti pysyi koko matkan (vatsalihaksien treenaus alkaa tuntua)
- jalatkin jaksoivat jopa 7km kohdalla olevan tappavan ylämäenkin melko helposti ja tuntui todella hyvältä, että omin jaloin pääsi johonkin
- pohkeissa tuntui eniten juoksun jälkeen, akillesjänne-kantapää linjalla, selvästi pidempi lenkki tuntui jaloissa
- +5 astetta, hyvä keli juosta, vähän pimeää
- näin taas hirven. Hieno kohtaaminen!!