Lunta tuiskutti taivaan täydeltä ja maassakin sitä oli jo monta senttiä. Samaan aikaan kun minulla kasvoi selkään lumisiivet, Mies vilkaisi minua alta kulmien ja sanoi, että hänellä on autossa vielä kesärenkaat. Lainasin Miehen työhousuja ja talvitakkia, ja menimme kaivamaan talvirenkaat varastosta ja väännettiin renkaista mutterit auki ja laitettiin toiset kiinni - talvirenkaiden kera!
En minä olisi antanut sen mihinkään lähteä ajelemaan kesärenkailla tällä kelillä, kun nyt jo uutisotsikot ovat täynnä peltikolareita. Tosin, eipä se kamalasti aina auta vaikka itsellä olisikin talvinastat alla, kun sillä perääntulijalla tai kylkeen kopsahtajalla ei välttämättä kumit pidä samalla tavalla, vaikka itse saisikin automobiilin pysähtymään.
Oli kuitenin aika romanttista kyykistellä lumisateen keskellä rinnatusten ♥ Ei ihan semmoinen romanttinen hetki lumisateessa, mistä olen syksyn haaveillu, mutta nämä aidot hetket ovatkin sata kertaa parempia ♥♥
Korjasin haravat pois puiden kylkiä vasten nojailemasta, vaikka varmaankin vielä tämä syksynä niitäkin tarvitaan. Mutta ainakin nyt ne ovat poissa tämän valkoisuuden tieltä. Laitoin uuniin ja takkaan tulet ja nautiskelin lumen keskellä olemisesta.
Lumen saartama emäntä ♥
Tein nautiskelulenkin. Viime lenkki veti jalat niin jumiin ja kipeiksi, että tein tänään vähän semmoisen "avaavan" lenkin eli otin iisisti. Ja olikin tosi ihanaa. Lumi narsui jalan alla, ja huomasin jälleen miten erilaista talvijuoksu on kun kengän alla ei olekaan aina pitävää maata. Varsinkin nyt kun olin melkein ainut, joka lumeen jälkiä teki niin maisemat olivat kuin postikortista ♥
Vain minä, juoksutossujen narinat ja luminen talvitie ♥
Ne poloiset säikähtivät minua metsätie pätkällä juostessani vaikka yritin heti hidastaa ja pysähtyä kun ne näin. Olisin saanut kuviakin jos en olisi säikäyttänyt niitä... Sinne ne pomppivat metsään ja minua harmitti, vaikka tiesinkin, että paras keino pitää ne elossa on se, että ne pelkäävät ihmistä.
Minulla vaan taitaa olla lapsuuden Disney-leffojen syndrooma ja haaveksin edelleen sellaisesta suhteesta metsäneläimiin kuin Lumikilla tai Prinsessa Ruususella, joiden luokse eläimet tulivat heti kun naiset vähän hyräilivät. Olisikohan minun pitänyt laulaa etteivät kauriit olisi säikähtäneet...?
 |
| Vain minä ja metsätie ja putipuhdas luminen tie. |
Ja tiedättekö, heti tuli semmoinen joulutunnelma kimppuun. Olisi pitänyt löytää heti kyntteliköt ja tähdet ikkunaan, joka puolelle jouluvaloja ja joulutunnelmaa - se pienen pieni järkevä osa minua sai vielä tätä jouluhöppänää puoltani hillittyä ja malttamaan odottamaan vielä ainakin kuukauden... Tuikkuja laitoin ja pihavaloasetelmankin laitoin ajastimella muutamaksi tunniksi päälle.
Pientä lohdutuspalkintoa kuitenkin...
Kohta menen sohvan nurkkaan lukemaan villaisen viltin alle - nyt ei puutu siitäkään fiiliksestä lumisade ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
268. juoksupäivä (97 vko alkaa)
- 1695.5 km
- 7 km metsätielenkki (45min)
- nautiskelulenkki: vauhti tasaisen rauhallinen, välillä kävelyäkin kun piti ottaa maisemista kuvia ♥
- LUMILENKKI ja huomasin askelluksen tärkeyden liukkaalla kun ei ole kengissä nastoja
- ei säärystimiä, ei samanlaista väsymistäkään jaloissa vaan jaksoin juosta melko normisti, lumi teki kivaa vastusta muuten
- ryhti ei oikein pysynyt ja asento jäi vähän istuvaksi
- hengitys ok, lumisade satoi suoraan silmiin joten koko ajan olin jotenkin jännittynyt kun piti siristellä. Harteissa tuntui taas. pitää vähän iltasella lämmitellä
- ihana lumijuoksu! ♥
- -1 ja hento lumisade
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti