Sen Oikean miehen puoliksi syöty emäntä...

Koko viikon on oikeastaan ollut harmaata, kylmää ja niin syksyistä. Ilma on ollut todella ristiriidassa oman fiiliksen kanssa, sillä nyt kun olen pian ollut kaksi viikkoa syyslomalla alkaa pikkuhiljaa kroppa olemaan rauhoittunut, työstressi vähentynyt ja se tyyppi, joka oikeasti olen, alkaa pomppailla pintaan useammin.
        Jos Miehenmurikalta kysyttäisiin asia ei ihan noin olisi ♥
        Jos mietitte, oletteko tällä hetkellä Sen Oikean miehen kanssa yhdessä niin vinkkinä vaan, että jos mies kuuntelee kiltisti mesoamista, itkua ja täydellistä romahdusta ja loppujen lopuksi vetäisee piristykseksi vanhan pupun metsästys pelin (!) esiin, olette oikean miehen kanssa ♥ Minä nimittäin olen ♥
        Eilen pahoitin mieleni täysin, kun menin eilen Miehenmurun luo. Olin hyvällä tuulella kun menin ja sitten vähän petyin Miehen käytökseen kun homma ei mennyt ihan niin kuin olin ajatellut... Ja kylläpä minä mieleni pahoitin! Mielenpahoitus oli ehkä ok, mutta vollotus ja kollotus meni ehkä hieman yli. Mörkö nimeltä PMS oli ehkä suurin syy itkuun ja ajattelin eilen illalla kun köllöteltiin myöhemmin sylityksin, että taidan hankkia paidan, missä lukee isolla PMS ja laitan sen aina päälle kun on se aika kuukaudesta. Mies selviäisi vähän vähemmällä... ♥

 Eilen oli oma hemmottelupäivä, minun oma päivä.
       Tein jaloille kotihoidon ja lakkasin kynnet ranskalaisen manikyyrin tapaan. Ei ehkä nyt ihan priimalakkaus kun kynsien lakkaus puoli naiseksi kouluttautumisessa jäi teinivuosina vähän vähemmälle, mutta siistit jalat kuitenkin!
        Lämmitin eilen myös koko torpan kaikkia tulisijoja ja nautiskelin elävästä tulesta. Sen verran alkuihmisen verta minun suonissani liikkuu, että elävä tuli tekee olon turvalliseksi ja hyväksi, se rauhoittaa ja tasoittaa mieltä. Siksi kai rakastan kynttilöitäkin ♥ Nyt kun talossa on ollut taas vanhempi polvi omilla töillään en ole oikein päässyt tuikkujen valosta iltasella nauttimaan, mutta hiiviskelen sitten myöhemmin iltasella hetkeksi sohvan kulmaan nauttimaan...

Äiti kävi eilen ajelemassa isän uudella autolla, kun ei ollut vielä sillä ajanut. Äiti on muutenkin vähän arka autoilija, joten harjoitustie oli tällä kertaa paras mahdollinen: hiljaiset kylätiet kirkolle ja takaisin. Poistullessa äiti sanoi, että oli ollut vähän vaikeaa, kun nykyajan autoissa on vitos- ja kutos-vaihde. Sanoin, että kyllä edellisessäkin autossa vitos-vaihde oli ja jos olisin saanut äidin lyömään vetoa asiasta, olisin tienannut helpon parikymppisen euroja pussiini. Äiti oli nimittäin melkein menossa valalle, että niiden entisessä autossa ei ollut kuin neljä vaihdetta! Viisi siinä kuitenkin oli, isä tuli tuomariksi ja harmitti oikeasti etten harrastanut vedonlyöntiä.

Tänään minulla oli sitten kidutuspäivä.
       Olin varannut hammaslääkäriajan ja rokotusajan samalle päivälle ja seilasin tuvassa aamulla kuin jäävuoreen törmännyt Titanic niin, että äiti jo tuskastui. En oikein ehtinyt aloittaa mitään, mutta en myöskään viitsinyt lähteä odotushuoneisiin istuksimaan moneksi tunniksi, joten paapersin sitten oman kammarin, takkakammarin, tuvan ja jääkaapin väliä.
        Hammaslääkärin odotushuoneessa oli vanha pariskunta, joka teki olon NIIN hyväksi ja toivoin, että me joskus Miehenmörrikän kanssa oltaisiin samanlaisia ♥ ei niin, että oltaisiin hammaslääkärissä, vaan että meidän suhde vanhempana olisi yhtä lämmin ja rakastava monen, monen, monen vuoden tai vuosikymmenen  jälkeenkin. Hellä auttaminen takin etsinnässä tai takin pukemisessa, oven aukaisussa tai kassin kantamisessa. Kaikki semmoinen pieni ja ihana huomaavaisuus sai minut hymyilemään ja olisi tehnyt mieli syöksyä halaamaan vanhaa pariskuntaa, että olivat olemassa ja rakastivat toisiaan sillä tavalla!
           Kaikille niille, jotka pelkäävät, että menin halaamaan, voin sanoa, etten mennyt.
           Nainen toivotti hyvää hammaslääkärikeikkaa ja sille minä nauroin ääneen ja kiitin kauniisti ♥
           Oli muutenkin koko aamun ollut TAAS niin hyvä mieli ja onnellinen olo omasta Mussukasta ja meidän syyselämästä ♥ Voi että! ♥
           Hammaslääkäri kehui muuten hymyrivistöäni, mutta hammaskivenpoistoon sain uuden ajan ensi kuun alkuun. Osasin varautua siihen ja oikeastaan ihan mukavakin saada purukalusto hehkeään kuntoon. 
           Iltapäivästä sain sitten vielä rokotukset molempiin käsivarsiin. Hepatiitti A ja B sekä puutiaisaivokuumeen kolmannet vahvistavat rokotteet. Puutiais-rokote pitää uusia viiden vuoden päästä, mutta hepatiittisuoja onkin nyt sitten ikuinen. Sairaanhoitaja oli mukava, varsinkin kun sanoi, ettei olekaan pitkiin aikoihin pistellyt rokotteita... ehehe-ehehe... Ei mennyt piikit käsivarresta läpi, joten kai ne oikeisiin kohtiin jäi.

Autsista x 2 !

Mielikuvitus on mukava asia.
          Näin ajattelin ennen tämän illan lenkkiä, kun lähdin 7 maissa iltalenkkiä aloittelemaan ja ajattelin juosta metsätielenkin. Oli semmoinen fiilis, ettei asvalttitie nyt innostanut. Metsätien reunoilla sitten näkyikin möhkäleitä ja suurempia hahmoja tämän tästä, varsinkin kun kylänmiehet ovat sanoneet, että hirviä on näkynyt nyt aika paljon...
          Ajattelin yhdessä vaiheessa, että jos hirvi on OIKEIN nälkäinen, niin kaluaako se ihmislihaa? Kysymys Luonto Iltaan. Kysyjänä "Lenkkeilijä".
          Toinen ajatelma, jota pohdiskelin kun juoksin noin 3.5km metsätieosuutta, että jos mäyrät söisivät jalkani olisiko käsivarsissa tarpeeksi powereita että saisin raahauduttua vaikka isomman tien varteen? Ei varmaankaan olisi, kun lihaskuntotreeni on jäänyt vähälle...
          Sitten kun metsätieosuus päättyi ja pääsin kylätielle niin auraviitat veivät mielenkiinnon oikeisiin asioihin. Juoksin aina auraviitalta auraviitalle ja matka taittui huomaamatta. Oli ihana juosta ja vaikka pimeä ei ole ihan lempi-juoksuaikani, niin tänään tuntui hyvältä pinkoa pitkin pimeyttä viileässä lokakuun illassa. Juoksu kulki eikä kukaan syönyt minua tai osia minusta ♥
           HURRAA!

Kun alussa puhuin siitä, että energiaa alkaa olemaan oikeisiin asioihin, niin olen huomannut sen tämän kaverin kanssa. Oma synttärilahjani paremman huomisen puolesta. Kahvakuula 10g kyykyille ja muulle treenille ♥ Tykätty tapaus ja se treeni-into, jota olen yrittänyt kaivella esiin kesä- ja työväsymyksen alta alkaa löytyä pikkuhiljaa! Se tulee näkösälle hymyinä, ilona ja siinä, että tekee mieli treenata ja haastaa jälleen kroppaansa.
       JES! Mikä olo!

P.S. Pitkän harkinnan tuloksena aion saada käsivarsiin ainakin sen verran lihaksia, että saan raahattua puoliksi kalutun ruumiini tien varteen...
       

JUOKSUPÄIVÄKIRJA
263. juoksupäivä (95vko)
- 1659, 3km
- 7km metsätielenkki (39min)
- hyvä juoksu, jaloissa ei oikeastaan tuntunut missään vaiheessa väsymystä
- hengitys kulki hyvin
- ryhti pysyi tosi hyvin, auttoi juoksun helppoudessa
- pimeässä mielikuvitus ja askel lensi
- oli mukava juoksu
- +4 ja pimeä, kylmä ilta, ihana juoksukeli kun oli sopivasti päällä
- illalla älyttömän lämmin, rauhallinen olo!