Lumi lähti, takasyksy tuli..

Sataa, sataa, sataa, sataa, sataa...
      Minun iki-ihana lumi katosi sateiden mukana kuin ei olisi koskaan ollutkaan maassa ihanaa valkoisuutta. Nyt on taas illat pimeitä, sateisia ja niin kovin syksyisiä. Hyvänä puolena on ollut se, että on saanut siivottua sisällä hyvällä omalla tunnolla, kun ulkohommat ovat jääneet vain käymisiksi.
       Kuivan syksyn aikana ehdin unohtaa, miten ikävä kura ja märkä piha onkaan! Eteiset ovat heti kurajälkiä täynnä, kun vain hakee vaikka vain puut tupaan. Toisaalta sateen ropina illalla ikkunalautaan vasten on parasta uni musiikkia ♥ Ja iltasella saa istua hämärässä ja säästää lamppuja haukotellen ja pehmoiseen sohvan kulmaan tai vilttiin kääriytyen.
       Torstaina ja perjantaina olisi ollut kaupungissa syysmarkkinat torilla, mutta vaikka olisi tehnyt mieli käydä kävelemässä ei sadepäivät oikein houkutelleet ajelemaan kaupunkiin markkinoille. Tosin tyypillinen markkinakelihän siellä oli, harvemmin siellä kaunista lokakuunlopun kuulaita kelejä on sattunut. Odottelen sitten niitä joulukuun joulumarkkinoita ja toivon, että silloin jo käveltäisiin keskellä valkoisuutta ja ihanaa tunnelmaa ♥

Perjantaina pidin siivouspäivän ja tuli tupa jälleen kerran siistittyä viikonloppukuntoon. Tarkasti en viitsinut lattioita kuurata, kun vanhempi polvi asteli kassiensa kanssa tuvan läpi aina apukeittiöön asti. Olisi siivooja-paralta päässyt itku, jos olisi koko päivän pessyt lattioita. Mukava kuitenkin taas kerran aloittaa viikonloppu, kun torppa on jokseenkin siisti.
     Olen vähän miettinyt jouluvaloja jo - yllätys, eikö olekin! ♥ Kuistille ajattelin ostaa ison valkean paperitähden ja oikeastaan haluaisin jotain kaunista, yksinkertaista ja ihanaa tupaankin. Olen katsellut jo monena vuonna niitä paperipallo-valoja, mutta en tiedä mihin minä niitä laittaisin. Toisaalta rakastan kyllä perinteisiä joulutähtivalojakin, jotka ovat roikkuneet ikkunoissa jo monta vuotta.
       Äiti toi postin mukana minulle jo askarteluideoita varten kirjakaupan mainoksen ja vaikutus oli kyllä juuri sellainen kuin mikä oli tarkoitus. Jos tänä vuonna tekisi kortit itse..?! Hi hi... 

Tänään saatiin isän kanssa yhteistyöllä peilikin seinälle - vihdoin viimein!
    Käsissä peilin reunat näyttivät enemmän harmailta, seinällä ne sitten olivatkin ruskeat. Joka tapauksessa kiva musta läikkä tuohon kulmaan, ja kun koko ajan kuitenkin ollaan kulmaa kohti vilkaistu vanhasta tottumuksesta peiliä hakien ja uloslähtömuotoa tarkastaen, niin nyt sieltä sitten ihan oikeasti katsoo joku vastaankin.
     Kun laskeskeltiin peilin paikkaa seinällä niin huomasin, että en osannut enää allekkain vähennyslaskua?! Näkee kyllä, etten ole itseäni koulunpenkillä sivistänyt kohta kymmeneen vuoteen, kun alkaa allekkainlaskutkin unohtumaan. Pitäiskö mennä ala-asteelle kuunteluoppilaaksi vähän verestämään plus-ja miinuslaskuja, kerto- ja jakotauluja... Isä vähän ojensi minua laskupään puutteesta ansaitusti... Häpeällistä....
      Noh, palaten peiliin, niin raamien pinta on tehty ikään kuin vanhaksi, kuluneeksi puupinnaksi. Siinä on kuhmuja ja viivoja ja kulumaa, toki keinotekoisesti tehtynä eli ei nyt ihan niin aidon näköisiä ole, kun oikea vanha ja kulunut puu.
      Ihanan iso peili ja teki tuosta tuvan kulmasta nyt täydellisen.

Tehtiin isän kanssa tänään myös vähän puuhommia, kun pilkottiin vintissä lojuneet puut pieniksi. Sekin operaatio on vähän aikaa siellä odotellut tekijäänsä, mutta nyt saatiin sekin sitten tehdyksi. Puukasaakin piti vähän nostella sivummalle, kun taitaa mennä siihen, että isän vanha auto on vielä tuotava talveksi vintille säilöön. Isä-reppana ei taida siitä autosta eroa osata ottaa...
     Puuhommat olivatkin pitkästä aikaa kivoja ♥ Puun tuoksu, kuivien puiden kolahtelut ja iso kasa puuta tuntuivat hyviltä. Kyllä taas talvi pärjättäisiin!

Syysveijari isolla kivellä mietiskelemässä. Ikkunan läpi otettu kuva hyvin kaukaa, ei ihan priima-laatuinen...

Näillä keleillä lenkille lähteminen on aina vähän sellaista itsensä huijaamista. Ei saa katsoa ikkunasta ennen kuin on juoksutassut jalassa ja otsalamppu otsassa. Jos erehtyy ennen juoksua vilkaisemaan pisaroiden peittämää ikkunaruutua tai pimeän harmaata ja märkää maisemaa, voisi olla, että juokseminen jäisi pelkäksi ajatukseksi. Mutta. Sitten kun lenkille lähtee ja selviää ensimmäisestä kahdesta kilometristä, tottuu kasvoille tihkuvaan vesisateeseen, saa askeleet osumaan lätäkköjen väliin ja tuntee kostean ilman tekevän hyvää hengitykselle, juoksusta oikeasta nauttii!
        Tänäkin iltana vettä tuli ihan kiitettävästi taivaalta, kun lähdin iltalenkille. Soratielle oli ilmestynyt vesilammikoita tämän tästä ja piti vähän valikoida juoksu-uraansa tiellä, mutta kun silmä tottui pimeään ja muu kroppa sadekeliin, niin siinähän se juoksu sujui. Vastainen tuuli antoi mukavaa vastusta, varsinkin kun olin vetäissyt vähän leveähkön heijastinliivin juoksutakin päälle, niin se oli kuin purje ja keräsi kaiken tuulen ja teki juoksemisesta haasteellista. Kengät olivat kurassa ja nutut olivat märät, mutta kotona odotti lämmin sauna ja pannukakku! ♥
        Uusimmassa Kodin Kuvalehdessä (21/2016) on juttu Rapakelin reippailuvinkeistä. Syyssurffausta ja räntäsadejuoksusta. Eli syksyn sateet tai huonot kelit ovat vain tekosyitä liikkumattomuuteen! Syksyssä on niin paljon mahdollisuuksia, kunhan heittää tekosyyt syrjään ja etsii ne vedenpitävät vaatteet ja hyvät kengät.

Pidettiin eilen Miehenmurun kanssa leffailtaa, kun sade hakkasi ikkunaan. Nyhjättiin kylki kyljessä ja katsottiin Vihreä Maili - elokuva, vaikka molemmat ollaan se nähty useampaan kertaan. Hyvää leffaa kestää katsoa muutakin kuin kerran! Eikä leffalla aina ole niin väliä, kunhan seura on rakasta ♥
       Ollaan puhuttu lähiviikkoina aika paljon niistä kymmenestä vuodesta, kun ei niin tarkkaan toistemme tunteista vielä tiedetty ja elettiin sellaista ystävyyden ja kaveruuden aikaa. On tullut vaan huomatuksi, että asiat eivät aina olleet niin kuin itse luuli tai näki. Asioilla on aina se toinen puoli ja kun luulee, ettei toinen edes katso tai välitä niin todellisuudessa toinen on tuijottanut ihan yhtä lailla perään kuin itsekin ♥
        Mutta uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja aikansa, ja meidän aika oli löytää toisemme vasta vuosi sitten oikein kunnolla. Niin tai näin, olen onnellinen siitä rakkaudesta, mitä meillä nyt on ♥♥





JUOKSUPÄIVÄKIRJA
torstai 27.10.2016
269. juoksupäivä (97vko)
- 1702,7 km
- 7.2 km kylälenkki (41 min)
- normi lenkki, jalat tuntuivat hyviltä ja jaksoivat hyvin
- ryhti pysyi koko matkan hyvin
- askel tehokas
- keli oli vähän kurja, tihkusadetta ja kolea tuuli
- mahtava olo juoksun ja lämpöisen suihkun jälkeen.
- +4 astetta

lauantai 29.10.2016
270. juoksupäivä (97vko)
- 1709,9km
- 7.2 km kylälenkki (40 min)
- juoksu sujui suhteellisen kevyesti, tosin vastatuuli teki omat vastuksensa
- ryhdin pitäminen selvästi auttoi, kun jaloissa alkoi tuntua ryhdin lösähtäminen
- hengitys oli helppoa kostean kelin takia
- askeleet taas liian pitkiä... pöh!
- sateinen iltahämärä, kuraiset tiet
- +5