Päivän aloitti kärpänen.
Nukuin hyvin aina siihen asti kunnes kärpänen heräsi pörräämään aamutuimaan ikkunan ja verhon välistä. Hetken aikaa sitä kuuntelin ja sitten napsautin äänikirjan päälle, että sen ääni sotkisi vähän kärpäsen pörinää. Vähän aikaa torkuin vielä sen pörinänkin jälkeen, mutta päivä oli saanut jo kohtalokkaan sysäyksen..
Olin suunnitellut nurmenajoa tälle päivälle kun eilisestä päivästä loppui tunnit täysin. Hyvä kun sain kukkapenkit peratuksi. Unohdin vain sen, että Luonto Äidin kanssa ei suunnitella mitään. Pitäisihän minun, ulkotyöläisen, se muistaa! Mittari näytti +8 astetta ja tuuli pohjoisesta niin, että postinhakumatkalla oli näpit jo ihan jäässä. Rohkeasti kuitenkin sonnustauduin turkishaalariin, pipoon ja rukkasiin ja kaulahuiviin ja pomppasin leikkurin selkään. Ehdin tunnin pyöritellä pihanurmea julmetun kylmässä kelissä ennen kuin rupesi satamaan...
Viskasin rukkaset tiskiin - kirjaimellisesti.
Suututti. En vain oikein tiennyt että mikä noin niin kuin eniten? Nurmenleikkuun keskeytyminen, kylmä ilma, muuten vain suunnitelmien kariutuminen, oikukas olo? Toisaalta hyvä kun tämä olo tuli tänään eikä huomenna...
Hih ♥
Muistan kyllä, että tämän aamun jälkeen ajattelin jälleen kerran, etten ikinä saa tietä aikaiseksi pihamaalle, mutta niin sitä vain saatiin silloinkin lumi auratuksi ja piha siistiksi. En niinkään kaipaa hurjia lumitöitä vaan tätä fiilistä! Lumituiskua, pakkasta, ääriolosuhteita.
Viime talvet eivät ole oikein tuntuneet talvilta, kun lumi on tullut vasta tammikuussa - jos silloinkaan. Kaipaan vanhan ajan talvia, kun lumi tuli lokakuun lopussa, sitä aurailtiin isoiksi kinoksiksi jo joulukuussa ja jouluna puut notkuivat lumen painosta...
Minulla oli tänään motivaatiopulaa juoksussa. Piti oikeasti hakea motivaatiota itsestään oikein kunnolla. Yritin visualisoida sitä, miksi juoksen, mitä ajan sillä takaa. Haluan pysyä kunnossa, pitää itsestäni huolta, saada kroppaa vähän enemmän vahvuutta ja kestävyyttä, näyttää ja voida paremmin. Tiesin kaiken tuon ja silti minun piti potkia itseni tänään lenkille.
Eihän se kulkenut. Jos lähtökohdat on tuollaiset niin se kertoo jo sen, että ei voi juoksu kulkea. Pitää taas vähän oikaista tätä ravintoympyrää. Alkaa syömään oikeita asioita ja jättää jälleen kerran sokeria vähemmäksi. Se auttoi silloin kun vatsa oli todella huonona ja nyt pitäisi kokeilla samaa. Syksy vaan on hankala vuodenaika sokerin jättämiselle kun pimeällä tekee mieli suklaata enemmän kuin kesän valoisaan aikaan. Pitää vaan korvata sokeri ja makea jollain paremmalla...
Miehenmurrikka lupasi huomena tulla halimaan päivänsankaria ♥ ja illemmalla tulee sitten ystävä käymään, jonka kanssa ei ollakaan piiiiitkään aikaan päästy turisemaan kunnolla. Oikein odotan että nähdään. Muita ystäviä en ehtinyt edes kutsumaan, mutta kutsun sitten kun on paremmin aikaa ja hermoja järjestellä asioita ja tarjoamisia. Syntymäpäivä on minulle enemmänkin semmoinen oman ajan päivä. Silloin onkin ihan mukava vaan olla itsekseen ja nauttia olosta ja siitä että on taas vuoden vanhempi.
♥
P.S. Anni, jos luet tätä: laitoin kirjeen tänään postiin ja se lähtee varmaankin huomenna... toivottavasti löytää sinut ♥
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
259. juoksupäivä (94vko)
- 1629.1 km
- 5km metsätie (35min)
- kamala juoksu! ei kulkenut yhtään
- motivaatio nollassa ja se näkyi lenkkipolulla heti
- askeleetkin potkivat pieniä kiviä, lennokkaasta juoksusta ei tietoakaan
- ryhti lösähtänyt istuvaksi ja jalat hyytyivät parin kilsan jälkeen
- ajattelin, että pienikin lenkki on parempi kuin ei mitään...
- +8, kylmä tuuli, liikaa päällä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti