Rakkautta ruskan keskellä ♥

Kahden työpäivän jälkeen minun piti ottaa jälleen irroitus arkeen ja pitää lomaa, oikeasti.
      Alan oikeasti tajuamaan, miten tärkeätä pelkkä loma on. Siis sellainen loma, että elää vain itselleen ja tekee kaikkea muuta kuin töitä. Se tekee toisinaan pirun hyvää! Vähän niin kuin treeneissäkin palautuminen on osa kehittymistä.
       Miehenmuru tuli sunnuntaina isännäksi emäntä vallan alla olevaan taloon. Ei muuttunut isännän komennoksi torpan elämä, mutta täydentyi miehisellä voimalla ja lämmöllä. Kuten olen kirjoittanut monen monta kertaa, rakastan yksinoloa. Sitä, että saa kirjan tai oman sarjan kanssa nyhjätä sohvalla, syödä ja juoda omaan tahtiin ja tehdä omia juttuja tai olla tekemättä. Mutta sitten kun ollaan kaksin, niin sekin on mukavaa. Se tuo erilaista hyvää oloa eikä yksinolo vähennä sitä ihanuutta tippaakaan.
       Käveltiin eilen pieni rantalenkki ennen ruokaa ja olin ajatellut, että saan kaunista ruskaa linssin läpi katseltavaksi, mutta oli jälleen harmaa ja vähän pilvinen päivä. Ruskansävytkään eivät ihan niin vahvasti loistaneet järven pintaa vasten kuin joskus. Mukavan piristävää oli kuitenkin taas rannassa käydä ja jotenkin edelleen elää sisuksissa semmoinen pieni palo uimista kohtaan.... pitäisiköhän vielä tänä syksynä yrittää uskaltaa veden varaan? ♥

Tänään tehtiin yhdessä Miehenrötkäleen kanssa pihahommia. Oikein nauratti kun haravoitiin isot kasat lehtiä niin tienlaidasta kuin pihaltakin ja sain ihka oikean trkatorikuskinkin vanhan massikan ratin taakse. Mies vaan huuteli ohjaustehostimen perään! Sanoin, että jos ei käsivarresta löydy, niin ei siinä sitten sitä ole! ♥ Homma tuli hoidettua nopeasti, ja jos olisin itsekseen siihen ryhtynyt, olisi mennyt haaveiluun puolet ajasta. Nyt sai sentään välillä aina napata toisen halaukseen, kun siltä tuntui. Ollaan hyvä tiimi ♥
       Pitäisi taas aloittaa vähän ottamaan ohjaksia ruuanlaiton suhteen. Tänään vielä ruokin Mieheni tähteillä, mutta ajattelin, että nyt kun on taas vähän enemmän aikaa, pitäisi keskittyä enemmän ravitsevaan ja hyvään ruokaa, tehdä sitä itse ja käyttää mahdollisimman paljon puhdasta raaka-ainesta. Omaa perunaa, omaa porkkanaa ja täysin jalostamattomia lisukkeita lihoineen tai kanoineen ja kaloineen. Jos vaikka ottaisi marraskuun tavoitteeksi sen, että tekisi hyvää ruokaa.

Uutisissa oli, että Lappiin oli satanut jo ensilumi.
       Tuli vähän kateellinen olo. Oikeastaan minustakin olisi jo mukava, että sataisi lumet niskaan. Talvirenkaita minulla ei vielä ole, mutta nopeastihan nuo alle sitten saa, jos siltä alkaisi näyttämään. Kaipaisin vain jo vähän pakkasta ja lumisia maisemia, pakkanenkin riittäisi ensi alkuun. Olivat vaan niin mukavan näköisiä kuvia ensilumen Lapista... Tahtoo myös!
       Tosin se ulkovalo-dilemma on edelleen ratkaisematta. Pitänee huomenna vähän penkoa navetan ylisiä, jos löytäisin jotain äärettömän kiehtovaa ja mukavaa, jonka voisi pihalle pystyttää... Olisi vaan mukavamp pystytellä sitä nyt, kun näpit saisi olla suhteellisen lämpöisinä, kun sitten kun ne pakkaset oikeasti tulevat. Tänään ajattelin sitäkin millainenhan keli Lontoossa on...?
       Istuksin iltasella sohvan kulmassa lukemassa ja nauttimassa tuvan hämäryydestä ja hiljaisuudesta ja ajattelin, että vaikka moni on laittanut instagram-kuviin ihania maisemia marraskuun lomakohteista, valkoisista hiekkarannoista, helteisistä palmupuista ja turkoosin värisestä merestä, niin ei minulla ole mitään kaukokaipuuta. Tietysti sitä joskus haluaisi kokea lämpöisen rantaloman, edes kerran elämässään, mutta juuri nyt en kyllä kaipaa mihinkään. Kotona on aika hyvä olla ♥ Sohvan kulmassa tai peiton alla hyvän kirjan tai elokuvan parissa tai oman kullan kanssa hämärässä illassa, saunanpuhtaana ja saunantuoksuisena.
         Onnea on ne pienetkin hetket.
         Ne mitkä ovat ihan tässä juuri nyt. Nenän alla ♥
         Ne, joita ei huomaa ennen kuin niitä ei enää ole.
         Kuten kaakaokupillinen pimeään iltaa. Kippis, pienille onnen hetkille ♥