Talviajanlaskumme alku

Tadaa! Olemme siirtyneet talviaikaan eli normaaliin aikaan.
       Eletään sitä aikaa, kun aamulla voi maisema olla ihan eri näköinen kuin illalla nukkumaan mennessä. Tänä aamuna juuri näin oli. Iltasella kun tulin Miehenmurrikan luota, satoi ison lapasen kokoisia lumihituleita ja aamulla oli maa valkea. Tosin mittarin plus-asteet eivät luvanneet (taaskaan) kovin pitkäikäistä lumikerrostumaa, mutta voi veljet, miten mukavaa oli silti herätä valkeaan aamuun. Tätä lisää, kitosh! ♥

Suuret mielet ajattelevat samalla tavalla.
      Puhuin ääneen aamupalapöydässä äidille, että voitaisiin isän kanssa laitella traktoriin ketjut, niin ei tarvitsisi kytätä sitten enää niitä supersateita ja kuutta metriä lunta. Äiti sanoi, että isä oli puhunut ihan samaa juuri vähän aikaisemmin.
      Ripusteltiin ketjut kohdilleen ja naureskeltiin, että onkohan tämä jo kohta kymmenes talvi kun ajelen ketjujen kanssa niin aina projekti alkaa samalla kysymyksellä: kumpi puoli edeltä? Onneksi hommaan on kuitenkin tullut tietty rutiini, joten itse puuhassa ei sitten kauaa mene, kunhan saadaan homma polkaistua käyntiin. Nyt on kuitenkin ketjutettu meidän Massikka ja se on taas niin touhukkaan näköinen, ettei puutu muuta kuin kinokset, joita pääsisi puskemaan!

Isä oli ostanut traktoriin vähän uutta poweria takavalon muodossa. Kieltämättä joskus iltaisin, kun on vähänkin pimeämpään aikaan koneen kanssa lumitöissä, vanha takavalo on ollut riittämätön apu, mutta nyt pitäisi olla sitten valovoimaa kuin majakassa uuden led-valaistuksen kanssa! Pientä ongelmaa oli ainoastaan piuhojen kytkennässä, mutta eiköhän ne syttymään saada...
       Vanhan lampun tilalle tulee kuulemma vielä toinen led-valoilla varustettu laitos, joka suunnataan sitten vähän kauemmaksi. Kohta naapurissa pitää siristellä silmiään häikäistymisen takia, kun minä työnnän lumia!

Huuhtelin tänään autoista syysrapaa kyljistä. Isä oli tuonut Camrynsä vinttiin turvaan ja säilöön ennen kuin löytää vian tai auto kokee ihmeparantumisen talven aikana. Sanoin, että rapakylkenä sitä ei ainakaan talvisäilöön laiteta ja pesin suurimmat ravat kyljistä pois. Samalla pyöräytin omankin autoni pesupaikalle ja puhdistelin suurimmat roiskeet pois. Kyllähän se tietysti näillä keleillä vielä rapaantuu moneen kertaan, mutta onpa ainakin nämä nyt pois.
        Tuli ihan kesä mieleen ♥ Kesä ja autonpesut. Viimeksi tein hommaa farkkushortsit jalassa ja topissa, nyt oli melkein toppanutut niskassa...

Huomenna minulla olisi työhaastattelu ja olen vähän kuivaharjoittelua tehnyt ja selaillut sellaisia ns. tyypillisiä kysymyksiä haastattelussa.
      Jännittää, tietysti, mutta erittäin hyvällä tavalla. Tykkään mennä sinne kertomaan, miten innoissani olisin kyseisestä työstä ja miten kovasti haluaisin sitä työtä tehdä. On ihanaa, kun voin vielä asiaa itse vaikuttaa jollakin tapaa, mutta se mitä eniten jännitän/pelkään on, etten osaa sitä sanoa oikein. Kun puhumisen lahjakasseja jaettiin, unohdettiin semmoinen ojentaa minulle. En osannut pienenä puhua itseäni pulasta pois ja nyt pelkään etten osaa puhua itseäni työpaikkaan sisään!
       Toivottavasti tämä palava into ja halu ja tykkääminen paistaa sitten läpi muuten, jos en osaa sitä sanoiksi pukea...

"Missäs mein talviruoka on?"

Eilen hoidettiin Miehenmurrikan kanssa parisuhdetta ranskalaisilla perunoilla, pelottavalla elokuvalla ja syli-hali-terapialla ♥ Teki hyvää pimeyden keskellä.
          Olin ehdottanut tällä kertaa leffaa The Mothman - Sanansaattaja, kun olin sen aikoinaan joskus katsonut ja siitä tykännyt. En vain muistanut, että se oli niin pelottavan jännittävä kuin mitä se oli. Yhdessä vaiheessa ihan huvitti jo se fiilis, mikä leffasta tuli, kun pusersin miehen käden rusinaksi pelkästään jännityksen takia! En pidä jännitysfilmeistä, olen enemmän romanttisten leffojen ja draaman ystävä, mutta sitten näin harvakseltaan jännityskin tekee ihan hyvää - ainakin kun ei tarvitse yksin elokuvaa katsoa vaan saa puristaa Miehen henkihieveriin ja olla kainalossa turvassa!
          HUI! ♥ 
          Tulin kotiin yön puolella ja kun astuin kotiovesta sisään, niin jokin tuoksuin tosi hyvälle. Nälkäisen hyvälle. Kun sitten rohmusin vielä pimeässä lasia ja siihen vettä niin huomasin, että vanhapolvi oli löytänyt pakastepizza jemman ja paistaneet sen iltapalaksi (tai kuulemma yöpalaksi kuten sain aamulla kuulla...). Tuli ihan nälkä kun haisteli pizzan tuoksua yöllä... Keljusti tehty, sanoisinko...

P.S. Tietääkö kukaan ainuttakaan naispuolista supersankaria?? 
Pahiksia löytyy kyllä kuten Pahatar, Kissanainen, Ilkeä kuningatar jne. mutta oikein semmoista "hyvistä" joka olisi kuin Teräsmies, Batman, Hämähäkkimies tai mitä näitä herrasmiessankareita tiukoissa trikoissa nyt onkaan! 
Ainut mikä tuli mieleen oli Tomb Raiderin sankaritar, mutta voiko sitä sanoa supersankariksi?!