Aurinko paistoi verhojen raosta kun heräsin tänä aamuna. Jonnekin se valoilmiö sitten hävisi kun lähdin puolen päivän maissa metsään etsimään havuja. Isän karsimat näreet olivatkin viime talven tuulenkaatoja, joten niiden neulasista ei ollut kuin muisto jäljellä. Ne eivät siis paljoa auttaneet havujen etsinnässä. Piti sitten vähän valikoiden karsia puista niitä huonompia ja ottaa sitten vain asetelman päälle vähän parempia oksia.
En nähnyt tällä kertaa metsäneläimiä, en isoja enkä pieniä, mutta oli kyllä taas aika hauska metsässä tepastella ja haistella syksyn tuoksua metsän puolella. Pihamaalla syksy kun tuoksuu tällä hetkellä naapureiden polttosavulta. Taitavat kilpailla jonkun polttolaitoksen kanssa siitä, kummalta tulee pahimmat hajut. On nimittäin aikamoinen katku tuosta metsän laidasta tulevasta polttopaikasta, en tiedä mitä ne siellä polttavat!
Sain kuormallisen havuja ja toivoin niiden riittävän, sillä seuraavaksi minun olisi pitänyt napata moottorisaha mukaan ja kaataa muutama kuusi! Siihen en nyt ihan heti ryhtyisi...
Aina suunnitelma ei ole ihan samanlainen sitten toteutuksena.
Oli nimittäin ongelmallista saada oksat kestämään kuormalavan päällä kun lauta on kuitenkin melko paksu kohta kiinnilaitettavaksi. Vähän aikaa nojasin traktoriin ennen kuin hain viinimarjapensaiden suojana olleet vihreät verkot ja työnsin ne kuormalavojen rakoihin, että oksat kestäisivät vähän paremmin - ja vaikka vähän takertuisivatkin verkkoon, sekään ei haitannut!
Sitten ei tarvinnut oikeastaan muuta kuin saada oksat nätisti asettumaan "porttien" päälle enkä ole ihan tyytyväinen lopputulokseen. Toisaalta en ollut oikein tyytyväinen alkuunsa myöskään viime vuoden rakennelmaan, mutta kun lumi tuli niskaan, näytti hökötys jo paremmalta. Toivottavasti tämän kanssa käy samoin!
Välillä piti käydä syömässä, kun alkoi oksat katkeilemaan vääristä kohdista... Sitten etsin valot ja vedin kaapelit puun alta ja kokeilin, että toimiiko tuikut. Onneksi toimivat, vaikka olisihan minulla ollut yksi vararihmasto vielä jemmassa, jos nämä tuikut olisivat sanoneet sopimuksensa irti.
Kieputtelin valot havuihin ja ajattelin, että jätän ne täksi illaksi palamaan, niin näen onko valot suht kohta kohdillaan ja tasaisesti, vai onko joku kohta pimeänä. Melko tasaisesti valot tuikkivat rakennelmassani kun illan hämärässä sitä ihailin. Ehkei nyt maailman kaunein jouluvaloviritelmä, mutta taatusti persoonallisin!
Nimeksi ajattelin Talven Porttia ♥
Yritin illalla vielä hiipiä ottamaan valoista kuvia, mutta eihän näistä kuvista hehku valo samalla tavalla kuin mitä ne luonnossa tuikkivat. Mukava valonpilke kuurin päädyssä sysipimeässä illassa!
Ehkä minä kuitenkin tykkään tästä hökötyksestä vielä.
P.S. Kun otin kuvia hengitys huurusteli jo uhkaavasti ja mittari näyttikin pari astetta pakkasen puolta. Virallisesti pakkasyöt siis ovat saapuneet...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti