Ja sen kyllä huomaa ja tuntee.
Eilinen extra-työpäivä oli kyllä sellaista lentämistä, että tuli taas kerran mieleen, että miten ne siellä pärjäävät ilman minua! Koko ajan sai olla tarttumassa tuumasta toimeen enkä edes ehtinyt syömään. Sanotaan, että hullu töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä. Tässä tullaan vaan siihen tulokseen, etten ole kovin viisas...
Tänään oli suntiokeikkaa iltapäivän puolelle. Erjan kanssa on hyvä tehdä töitä, tietää olevansa turvallisessa seurassa ja vieläpä sellaisessa seurassa, joka tekee sen mitä pitää. Päivä oli muuten kamalan sekava ja yhtä huisketta, eikä hieman sateentuhnuinen keli kyllä kamalasti asiaa jelpannut.
Oli syyspäivä, sateineen, harmaine taivaineen ja vähän koleana ilmana.
Ei ole kuin ajan kysymys milloin on ensi lumi maassa. Uutisissa oli, että ensi talveksi on luvattu hyisiä kelejä. Kuulostaa ihan talvelta, joka olisi parin lauhan talven jälkeen ihan mukavaakin. Jos ei muuta niin ainakin varma ja ihana valkoinen joulu olisi toivelistani kärjessä ♥
Kotona söin ja rojahdin viltin alle "lepuuttamaan jalkojani". Humpsis, siinä lepuutellessa menikin sitten kaksi tuntia ja siinä ajassa oli ehtinyt torppakin tyhjentyä vanhan polven edustajista. Äidillä ja isällä oli 'omia menoja' huomiseksi ja pöydälle oli jätetty vain hyvin äidillinen viesti. Eivät olleet herättäneet nukkuvaa työnsankaria..
Kun pääsin jaloilleni, kävin vielä spurttilenkin vetäsemässä pimeällä kylätiellä. Sumusadetta satoi edelleen, joten oli ainakin kostea hengitellä. Ei tarvinnut haukkoa kuivaa ja kuumaa ilmaa keuhkoihinsa. Ihan mukava lenkki, vaikka huomasihan sen, ettei ihan ollut lepo ja rasitus tasapainossa. Iltasella oli kuitenkin taas niin hyvä olo, että olin oikein iloinen, että sain itseni liikkeelle ja lenkille.
 |
| En suosittelisi tällä hetkellä hirveksi tekeytymistä... |
En tiedä oliko syynä tämän päivän harmaus ja sade, mutta minä jo vähän kaipasin pakkasta. Olisi mukava jos yöpakkaset saisivat jo nurmen pintaa rapsahtelemaan tai lehtiä käpristymään. Pikkupakkanen tuntuisi hyvältä.
Minulla on tosin ulkovalaistus täysin auki, kun isä nappasi viime vuoden hyväksi havaitun teko-aidan tekotarpeet tuonne polttopuukehikkoon (tosin se oli rautakehikon alkuperäinen kohde, minä olin se joka sitä oli lainannut, joten isän toiminta oli ihan ymmärrettävää..), joten nyt minun pitää kehitellä jokin muu ratkaisu ulkovaloiksi... Kun vain tietäisi, että mikä!
Univelallinen taitaa mennä maksamaan velkojaan...
JUOKSUPÄIVÄKIRJA
264. juoksupäivä (95 vko takana)
- 1664,3 km
- 5km minikylälenkki + 20xkyykkyhypyt (24min)
- spurttilenkki eli painelin suht reipasta askellusta vähän lyhyemmän matkan.
- hyvä juoksu, ei mikään lentofiilis, mutta ei tuntunut pahaltakaan
- hengitys toimi ja askeleetkin osuivat suht koht kohdilleen, pohkeet olivat vähän jumissa
- +5, kylmän kostea keli, ihan hyvä juoksukeli kunhan ei pysähtynyt, silloin tuli vähän vilu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti