Antoine Laurain
PUNAISEN MUISTIKIRJAN NAINEN
WSOY
Laurent Letellier löytää hylätyn käsilaukun, josta puuttuu puhelin ja lompakko. Muut tavarat eivät olleet varkaalle kelvanneet. Laukusta löytyy myös punainen muistikirja, jonka kirjoittaja alkaa kiehtomaan Laurentia siinä määrin, että hän päättää etsiä sen kirjoittajan käsiinsä.
Homma vähän luiskahtaa lapasesta, kun Laurent joutuukin vähän lähemmäs salaperäisen laukun omistajan elämää mitä oli luullut. Joskus on kuitenkin hyvä katsoa se mahdollisuus elämänsuunnalle, mihin ei missään nimessä uskaltaisi askelta ottaa.
" Niin kuin radiotaajuudesta, joka lähettää aaltoja hyvin kaukaa. Viesti on epäselvä, mutta jos heristää korvaansa, erottaa pätkiä tuon elämättä jääneen elämän ääninauhasta. Kuulee itsensä lausumassa lauseita, joita ei ole koskaan lausunut, kuuntelee askeltensa kajahtelevan paikoissa, joissa ei ole koskaan käynyt, erottaa mainingit rannalla, jonka hiekalla ei ole koskaan astellut."
Kirjan idea oli ihana.
Ajatus siitä, että ihmisen tavarat kertovat jotain niiden omistajasta on jotenkin kamalan kiehtova. Mitä minusta pystyttäisiin sanomaan vain niiden tavaroiden perusteella, joita minulla on? Miten paljon ne kertovat sellaista, mitä ei muuten ihmisestä tietäisi ensikohtaamisen jälkeen?
Täytyy kuitenkin sanoa, että kirja oli pieni pettymys. Ihanasti kirjoitettu, kaunista tekstiä ja sujuvaa kerrontaa, mutta jotenkin ihana ajatus käsiteltiin hyvin laiskasti. Juoni olisi antanut tilaa paljon enemmän salapoliisityöhön, siihen, mtä oikeasti käsilaukun tavarat olisivat antaneet omistajastaan.
Sen verran kirja kuitenkin herätti ajatuksia, että ajattelin miten pienistä jutuista elämä oikeasti on kiinni. Jos jättää tarttumatta johonkin tilaisuuteen tai hetkeen, voi elämä saada ihan eri suunnan. Toisaalta taas tilaisuuksiin tarttuminen voi tuoda elämään jotain tavattoman ihanaa, kaunista ja vastustamatonta.
Kirja pienen romatiikan nälkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti