Ripustin tänään jouluvaloja ikkunoihin tähtien muodossa aamusella kun lämmittelin uunia. Miten riemukasta puuhaa! Ja oikein odotti iltaa ja sitä ihanaa tunnelmaa mikä tuvassa oli, kun kolmessa ikkunassa loisti tähti eikä muita valoja tarvittu. Makasin iltasella tuvan sohvalla ja nautin hiljaisesta ja hämärästä ja tähtivalosta!
Olin pitkästä aikaa onnellinen päästä varpaisiin asti!
Olin onnellinen eikä päässä pyörinyt pieneen hetkeen mitään muuta kuin hyvää oloa.
Tietysti todellisuus iski jossakin vaiheessa, mutta pienen hetken ajan olin vain.
Iltapäivästä yritti vähän sataa luntakin, mutta nopeasti se muuttui vedeksi kun mittari oli aavistuksen kuitenkin plussan puolella. Pelottaa, että tuo vähäinenkin valkeus katoaa jos tämä plussailu jatkuu! Alkaa tiet olemaan liukkaat, kun lumi on polkeutunut tiukaksi ja pinnalle sataa vettä... Meinasin tänä iltana olla itsekin kanveesissa kun varoittelin äidillisesti koiraa kävelemään varovaisesti. Aina se sattuu omaan nilkkaan kaikki ohjeet ja varoitukset...
Tänään olisi tehnyt mieli paistaa jo pipareitakin, mutta sen verran itsehillintää oli, etten ihan kaikkea joulua tehnyt yhden päivän aikana! Joulukortti-ideoita katselin jo, mutta taitaa minun korttini jäädä taas ostokorttien muotoisiksi, kun tuntuu, ettei saa itsestään semmoista irti, että tekisi ne itse.. Olen jahkailja, joka jahkaa niin kauan, ettei ehdi. Luonnevika sekin!
Lämmitin tänään takkaa ja oikein huvitti, kun koira tuli aamulenkin jälkeen lämmittelemään takan ääreen myös. Siihen se minun pieni poikani pötkähti maton kulmaan kuin pieni pentu. Kiemurteli aikansa ja etsi hyvää asentoa ja sitten nukahti.
 |
| Kaksi pehmeää: koira-kulta ja soft embo. |
Eilen oli vähän fiilis sellainen, etten tullut tänne kirjoittelemaan. Eikä nyt ehkä ollut oikein mitään asiaakaan. Tänäänkin on vielä vähän apea mielisyys vallalla, mutta olen päättänyt syödä aina yhden rivin suklaata kun oikein ahdistaa! Se helpottaa kummallisesti! Psykologista?
Mitähän jouluista sitä huomenna tekisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti