Siistii

Tänään alkoi jo vähän tuntumaan siltä, että voisi olla vähän pakkasen alkua ilmassa. Piti laittaa jo vähän enemmän takin alle, kun käytiin koiran kanssa kävelyllä. Rannalla oli kummallisen tyyntä, kun yleensä sataa tai tulee tai sataa ja tuulee! Tänään oli tyyntä ja pilvipoutaa ja niin hiljaista, että ainut ääni oli talitinttien juttelu rannan vaivaisissa koivuissa.
              Siivosin tänään koko päivän.
              Se, joka minut tuntisi yhtä hyvin kuin minä itse, tietäisi, että silloin kun siivoan kellon ympäri siivoan paljon muutakin kuin talon nurkkia tai sohvan alusia. Siivoan päätäni ja sisuskuntaani yhtä lailla! Tänäänkin pyykkikone pyöritti kaksi koneellista ja minä vielä iltasella olin risti-istunnassa pyykkikoneen luona ja pyyhin koneen tiivisteitä ja pesin luukkuikkunaa pesuainejäämistä. Eli päässä oli paljon sellaista, jota yritin saada ojennukseen, mutta en tiedä onnistuinko siinä ihan täydellisesti. Talo ainakin on viikonloppukunnossa ja kun vielä huomenna silittelen yhdet lakanat kaappiin töiden jälkeen, niin sitten saan heittäytyä nauttimaan viikonlopusta.
               Leikkasin tänään taas koiran kynnen verille. Saman kynnen vielä! Koira ei puhunut minulle koko iltana ja minä olin niin masiksessa, että en olisi sietänyt itseänikään jos ei olisi ollut pakko olla omissa nahoissa. Ei se paljoa vuotanut, muutaman tipan, mutta mitä minä sählään sen kynsien kanssa!! Valoa oli ja sakset oli terävät ja kynnetkin ovat vaaleat, joten verisuoni näkyy kyllä ... En tiedä. Koira tuskin enää luottaa minuun vähääkään näiden "kömmähdyksien" jälkeen - enkä moiti sitä yhtään!

Tänään tuli postissa Postin punainen joulukorttikuori. Joulu tulla jolkottelee ja minulla punainen väri talossa lisääntyy. Olen aina ollut hullu tekemään joulukortteja itse, mutta lähivuosina aika ja innostus eivät ole kohdanneet ja usein matkaan on lähtenyt kaupan kortteja. Ajattelin, että jos tänä vuonna saisi edes muutaman kortin tehtyä itse, mutta katsotaan nyt... Ja olisi ihana paketoida kauempana asuville ystävillekin kunnon joulupaketit, mutta tiedän kyllä senkin, että noinkohan tulee laitetuksi, vaikka miten ajattelisi joulunpunaisin aatoksin pakettikortteja ja postimerkkien liimaamisia pakettien kylkiin.
             Olisi ihana jos saisi neulottua sukkia niin paljon, että ei tarvitsisi joulun aikaa muuta kuin laittaa sukat pakettiin ja merkki päälle. Minulla sukkien neulomiseen menee kuitenkin niin kauan aikaa, että pitäisi aloittaa jo tammikuussa tekemään neulomuksia, että ne olisi marras-joulukuussa valmiita!
               Minun pitäisi olla jo nukkumassa, kun huomenna kello rilluttelee minulle jo anivarhain työaamun merkiksi.
             Ei nukuta.
             Luen HiljaValtosen näytelmää Salainen ase iltalukemiseksi ja kuvittelen koko ajan itseni lavalle. Olen ujopiimä, ollut aina, mutta jotenkin näytteleminen olisi jossain pienessä kyläteatterissa tavattoman hauskaa! Näytelmien kirjoitus vielä hauskempaa, mutta sekin, että saisi ihmiset viihtymään ja nauramaan näyttämöltä käsinkin, olisi varmasti hienoa. Kouluaikoina olin näytelmäkurssilla, mutta lavasteiden rakentajana, ei minusta näyttämölle silloin ollut...
               Mutta nyt minä painun pehkuihin. Viikonloppuja!