26. marraskuuta 2014

Kohta minä en kestä enää !!!

Ei, kuvassa ei ole kiiluvasilmäinen metsänpeto eikä epäonnistunut kuva hautakynttilöistä. Kuvassa on minun armas kotini, takapihalta kuvattuna, iltalenkin "hämärässä" (!!!). Kuvan ainoat valonpilkahdukset ovat ne joulutähdet, jotka rikollisesti laitoin jo nyt ikkunoihin, mutta ehkä tämä kuva kertoo hyvän syyn miksi niin tein!
          AARRRGGGG!!!
          On taas niin mustaa ja pimeää, etten taida jaksaa syödä hedelmiäkään niin paljon, että ne pitäisivät tämän mustan mielen loitolla... Lumi suli tämänpäiväisen plussakelin ansiosta ja nyt on taas loskaa ja kuraa joka paikassa.
           Oikeasti!
           Olisiko se nyt niin vaikeaa, että lumi ja pakkanen tulisivat marraskuun toisella viikolla, lunta tulisi sopivasti vähitellen niin, että jouluna saisi hyvillä mielin jäädä kinosten taakse nauttimaan lämpöisestä talven juhlasta ja vaihtaa uusi vuosi siinä sitten seuraavaksi, lumia ja pakkasta kestäisi helmikuun loppuun ja sitten rupeaisi jo maaliskuussa helpottamaan. Aurinko lämmittelisi räystäiden reunoja ja vähän jo hankien pintoja ja huhtikuussa olisi jo nurmilaikkuja esissä.
             Tadaa!
             Olisiko tämmöinen talvisuunnitelma kovin vaikeaa? Kysyn vaan... en tosin tiedä keneltä tätä kysyisin, mutta kysynpä nyt kuitenkin. Tätä suunnitelmaa puoltavat auramiehet, katolta lumia tiputtavat yrittäjät, metsäkoneurakoijat ja Joulupukki! Montako nimeä niihin aloitteisiin pitää olla, että ne otetaan käsittelyyn... puoli miljoonaa? Sitähän sanottiin ennen, että penni on miljoonan alku... Mitenhän sanonta kuuluisi euro-aikana...?
             
P.S. Minua huimasi tänään todella ikävästi. Aamulla jo oli outo olo, mutta kun lähdettiin koiran kanssa aamulenkille, niin sitten se paha olo vasta tulikin. Oksetti ja huimasi ja olin kyllä aika kalpeakin, kun peilin ääreen pääsin. Vasemmalla puolella on hartiat olleet jo kauan vähän jumissa ja nyt siellä tuntuu jo semmoisia lihasjumituksia isoina muhkuroina.. kai sekin osa syynä huimaukseen? 
          Onneksi iltaa kohden vähän helpotti, kun kävin saunan lauteilla lämmittelemässä ja vähän "muotoilemassa" hartialihaksia uuteen uskoon. Tänään kaipasin kyllä sitä ikiomaa hartioiden hierojaa, joka olisi saunan päätteeksi hieronut murisematta minut kuntoon ja terveeksi... Nyt pitää tyytyä lämpötyynyyn!

P.P.S. Se yövalo muuten toimii. Siis se, jonka jätän palamaan yöksi koiraa varten. Ollaan nukuttu kohta viikko ilman yöllisiä harhailuja tai yöheräämisiä ja tuntuu hyvältä herätä suhteellisen nukkuneena aamuihin. Koirakaan ei ole niin väsynyt kuin niiden harhailujen aikoihin! Hurraa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti