Talvi saapui .... tai ei sittenkään!

Huomenta, sanoi ensimmäinen marraskuun näköinen aamu ja venytteli laiskasti.
          Sydämessä oikein kutitteli, kun aamusella herännein silmin tihrustelin ikkunasta ulos ja taivas viskoi lapasen kokoisia valkeita hiutaleita pienen tuulen kera. Ja lumi (tai ainakin lumenkaltainen räntä) jäi vielä maahan, joten sain askellettua isot talvipopon jäljet maahan, kun hain postin.
           Hihii!
           Melkein jo teki mieli ruveta pyörittelemään lumiukkoa pihamaalle!
           Koira katseli vähän ihmeissään, kun turkin sekaan ajelehti valkoisia, keveitä ja märkiä osumia. Luulisi paksuturkkisena nauttivan vähän kylmemmästä kelistä, mutta ken tietää...
           Kuten kaikki riemu, tämäkin loppui lyhyeen. En ehtinyt kuin kattaa aamupalan pöytään ja tuikata uuniin tulitikun puiden sekaan, kun ihana valkeus oli muuttunut vesisateeksi ja pihamaa lammikoiksi, joiden reunalla vain loskaiset läikät muistuttivat aamun lumiharsosta.

Kastuttiin koiran kanssa aamulenkillä niin totaalisesti, että istua nyhjättiin molemmat lenkin jälkeen takkatulen ääressä ja heiluteltiin varpaita. Minä lukaisin muutaman sivun kirjaa ja oikein ikävä nirhaisi sisusta, kun huomasin, miten mukavaa lukeminen olikin. Mihin tämä minun aikani on oikein sujahtanut, kun kirjan kimpussa taisin viimeeksi olla omalla lomalla...
            Mitään järkevää en saanut aikaiseksi - tänäänkään!
            Koiraakin masensi sadepäivä, mutta iltasella piti viedä se ihan oikeasti vähän pidemmälle lenkille, ettei se ihan jymähdä paikoilleen. Tai minä. Kamalan nopeasti se pimeä tuli kuitenkin ja melkein piti rantalenkiltä käsikopelolla hamuta takaisin, kun eipä tullut edes sitä otsalamppua mukaan kun pimeässä on niin paljon hauskempaa (??).

Huomenna minulla on hammaslääkäri.
       Pelottaa. Viime vuonna näihin aikoihin hammaslääkäri otti minulta yläpuolen viisaudenhampaan pois, joka johti poskiontelotulehdukseen, joka johti antibioottikuureihin, jotka johtivat suolistossa elelevien hyvien bakteereiden kuolemiseen, joka aiheutti Clostridium difficile-nimisen bakteerin aiheuttaman suolistosairauden, josta en ole oikein vieläkään parantunut.
        Eli pelottaa, vaikka en anna TODELLAKAAN ottaa ainuttakaan hammasta tällä kertaa pois!
        Luulin jo päässeeni hammaslääkäripelosta tämän uuden ja ihanan hammaslääkärin kanssa, mutta eipä siihen taas paljoa vaadittu kun homma palasi tähän: odotustilassa kädet hikisinä ja sydänpussi värinässä odotellaan!
         Onneksi palkinnoksi saan huomenissa hakea vihdoin sen tilaamani sukkakirjan, joten pitää sitä hetkeä miettiä kun suussa on koko hammaslääkäriliiton irtaimisto! Jos sitten ehtisi vaikka jonkinmoisen sukkapaketin vielä tehdä jouluksi uusista malleista!
          Viime yönä en saanut oikein unesta otetta, tai siis nukuin, mutta levottomasti. Sillä lailla säpsähdellen hereille milloin mistäkin. Huomisaamulla puolestaan pitää herätä taas ennen naapurin kukkoa, joten nyt väsyttää viime yö ja etukäteen jo ensiyökin!
           Joten, pienet ja harmittomat lukijani.
           Hyviä unia, oman kullan kuvia!