Oikein pyryttämällä tuli lunta heti kun ilta alkoi pimetä. Koira katseli kummissaan valkeaa maata ja seuraili omia jälkiään pitkin pihamaata. Aina varmaan ilmestyi uusia jälkiä... Minä nautin valoisemmasta pihamaasta ja siitä tunteesta, kun lumihiutaleet sulivat poskille. Tiedän, että jossain vaiheessa kevättä kirjoitan, että saisi lumen tulo jo loppua, mutta nyt tuntuu ja näyttää ihanalta, kun pimeyden keskelle ilmestyy vähän valkoista valoa.
Tein tänään ruuaksi makaroonilaatikkoa. Se on semmoista lohturuokaa minulle ja tekee aina hyvän, lämpimän ja turvallisen olon. On oikeastaan ihanaa, että on edes yksi semmoinen ruoka, joka tekee muutakin kuin kylläiseksi.
Tänään nauraa hekottelin jälleen yksikseni, kun iltasella tein iltatreenin lämmittelyksi X-hyppyjä ja kun tuo minun jumppatilani on uudella puolella ikkunan ääressä niin naapurin isäntä väläytteli traktorin valoja tervehdykseksi, kun luuli kai minun häntä morjestelevan!
Heh heh!
Maine meni, mutta kunnia kasvoi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti