Pimeetä!

Vihaan kauppareissuja.
            Tänään piti sellainen suorittaa, että jäisin henkiin ensi viikoksikin, mutta äh, miten ärsyttävää se olikin taas. Lista oli mukana, mutta ei kaupasta kaikkea löytynyt ja kiersin hyllyjä niin, että renkaat kuluivat vain toiselta puolelta kärristä. Kiivejä ei löytynyt, kookosmaitoa ei löytynyt, kunnollisia vadelmia (onko edes suomalaisia vadelmia olemassa?) eikä persikoita.
             Ja apteekissa en saanut edes sen hetken rauhaa, että olisin saanut mietityksi mitä tulin ostamaan, kun farmaseutti pyyhälsi kimppuun oitis. Kiitollisuuden kumarrus avuliaisuudelle, mutta en olisi vain tänään jaksanut auttamista ja selostuksia...
             Kotona taas ruuan kanssa menin siitä mistä aita on matalin... tai lähinnä, mistä se on poikki. Koira-muru sai kunnon aterian, mutta mie vähän oikoilin omassa appeessani, että sain vain äkkiä jotain lautaselle kauppa-kidutuksen jälkeen! Keittelin minä huomiseksi punajuuria, joten ihan onneton emäntä en sentään ollut.
             Pimeä tuli taas niin äkkiä, etten ehtinyt mitään järkevää tehdä.
             Noh, siivosinhan minä talon, mutta se on enemmän sääntö kuin poikkeus.
             Ja löysin kuistillekin uudet tuikkuvalot, kun ne edelliset tai siis numero kakkosetkin menivät kuusen oksille. Nämä ovat oikein kivat ja säästin taas muutaman kympin kun en ostanut uusia vaan pengoin kaappeja ja pusseja. Joskus sekin metsästys näköjään kannattaa!

Eilen tosiaan laitoin ne kauan puhutut ulkovalot tuohon pihakuuseen.
             Minulla oli kaksi suurten kynttilöiden ketjua ja kaksi led-valo tuikkuketjua ja täytyy sanoa, vaikka led-aikaa eletäänkin, että kyllä nuo suuret kynttilät ovat kauniimpia kuin pienet piiperoiset. Puu vaan näyttää todella typerältä nyt kun puolet on isoja ja puolet on pieniä, joten kai sille pitää jotain maskeerausta vielä tehdä, ennen kuin uskaltaa ulkovaloiksi jättää. Nyt valot ovat kuitenkin paistaneet kahtena iltana pihani ilona, vaikka ihan uhallakin. Yleensähän olen laitellut valot päälle vasta puolessa välissä marraskuuta... Nyt vaan on niin pimeää, että houkutteli pieni valokimppu pihan nurkassa.

Huom! Suuren puolen valot... ihanat!

 Aikamoista puuhastelua oli tälläkin kertaa valojen ripustelu. Johdot eivät riittäneet kunnolla oikein mihinkään ja neulaset pistelivät kylmiä sormia. Mietiskelin, että milloinhan insinöörit keksivät langattomat ulkovalot? Että saisi laitella kynttilät sinne ja tänne oksiin kiinni ilman naruja ja johtoja ja sitten vain painaa ne katkaisimesta päälle. (Vinkki on ilmainen, mutta pientä proviikkaa odottelen, kun keksinnöstä tulee suosittu.)

P.S. Näin kauppamatkalla pellollisen valkeita joutsenia. Kovin olivat yksimielisiä jostain asiasta, kun nyökyttelivät toisilleen varsin kiivaasti. Yritin ottaa kuvankin, mutta eihän siitä kuvaa tullut. Samanlaisen kuvan saisi kun ottaisi Naantalin Muumimaailmassa kuvan juoksevista muumeista! Valkoisia könttejä!
Minulla on maanantaina hammaslääkäri. Jos elukat ovat pellolla vielä silloin, otan kunnon kuvan!