Talviajassa

Sateentuhru pilasi kaikki suunnitelmani tälle päivälle. Niin nurmenleikkuun kun kukkapenkkien teotkin. Pöh. Noh, ripustelin tänään omaan kammariin talviverhot ja olo muuttui heti pimeämmäksi kun huonekin hämärtyi paksujen ja painavien verhojen ilmestyttyä ikkunaan.

 

Tänään siirtyivät kellotkin jälleen talviaikaa. Minusta täysin turhaa kellojen siirtelyä, kun pitää muistaa siirrella kaikki torpan kellot ettei aikavyöhyke vaihdu tuvan ja kammarin välillä... Onneksi puhelin ja läppäri ovat sen verran viisaita, että vaihtavat aikansa itse. Jotain apua nykytekniikastakin!

Kai se johtui taas tästä harmaan sateisesta ilmasta, että miun mieli vaipui jälleen surumielisyyteen. Tänä aamuna piti ihan oikeasti miettiä jo, että olinko mie edes lomalla? Tapahtuiko se oikeasti? Vai näinkö minä vain unta? 

         Oma arki odottaa huomenna.

          Nyt tekee mieli vain mennä peiton alle, sammuttaa valot ja kuunnella koiran unta ja hengitystä siihen asti, että itsekin nukahtaa.

           Hyvää yötä, surumieliset ystäväni.