Itke, haravoi ja silitä!

Kello näytti viime yönä puolta kahta ja yöpöydältä löytyi selluloosaksi itkettyjä nenäliinoja. Istuin sängyn reunalla ja mietin, miksi itkemisestä tulee pää kipeäksi. Aamulla silmät olivat turvoksissa ja naamasta löytyi merkkejä ikuisesta murrosiästä muutaman näpyn muodossa! Minut pitäisi nuijalla nukuttaa tuossa puolen kymmenen maissa, koska sen jälkeen rupean ajattelemaan asioita liian isosti ja ne paisuvat kuin pullataikina kaksinkertaisella hiivalla! Ja iltaisin mietityt jätti-ajatukset ovat yleensä jättiläisiä vain keskiyöllä...
             Eilisiltana oli jälleen "miten minun elämäni meni tällaiseksi"-ajatuksen vuoro.
             Pienenä ajattelin, että kun kasvan isoksi minusta tulee merirosvo tai astronautti, mutta oikeasti minusta tuli vain iso. En tiedä tuliko tai tuleeko minusta edes aikuinen... Itku onneksi on väsyttävä harrastus ja vaikka alan olemaan siinä melko hyvä, ei sitäkään joka ilta jaksa harrastaa. Aamulla oli itkusta jäljellä pelkästään tyhjä olo.
              Voih...

Koira oli taas mukavalla tuulella, kun vein sitä vähän ulos kävelemään. Se hassutteli kuuntelemalla puita ja kurkistellen varpujen keskeltä. Kai se yritti minua piristää omalla ihanalla tavallaan ja kieltämättä nauratti sen touhut. Kaipasin tänään jo pakkasia ja vähän sitä valkeaa maata. Tänä vuonna ruska on ollut todella kaunis eikä maisemissa muutenkaan ole mitään vikaa, mutta mieliala on maannut maassa jo vähän aikaa ja jos se pakkanen nipistelisi sen hereille.
                Haravoin tänään loput pihamaasta, kun eilen se(kin) homma jäi vähän vaiheeseen. Heitin lehdet naapurin sänkipellolle, vaikka en olisi oikeasti niin saanut tehdä. Tukin vielä kyntöaurat... Pieni ilkeä sisälläni kuitenkin voitti tämän taistelun, kun en jaksanut raahata mokomaa määrää kottikärryillä metsän laitaan. Koivunlehdet ovat vielä niin viattoman helppoja maatumaan, että tuskin niitä edes huomaa kun tulevat kyntämään...

Iltasella nappasin silitysraudan ja silittelin vähän vuodevaatteita. En yleensä kamalasti silittele vaatteita, mutta lakanat pyrin silittämään aina kun vaan jaksan. Kesällä en oikein jaksanut siihen puuhaan innostua ja kaapista löytyi vähän ruttuisi tyynyliinoja, jotka tänään sitten suoristelin raudalla käyttökelpoisen näköiseksi. Sen verran puhdas ja sileä lakanakangas houkutteli, että vaihdoin samalla lakanat sänkyynkin. Saan tänä iltana sitten rojahtaa putipuhtaisiin vällyihin.
                  Silitys on rauhoittavaa puuhaa. Kun purin mielen mutkia ensin haravan heilutuksella, niin silitys puolestaan tasoitti sitten ne mielen heilahdukset ja iltasella kun tein iltapalaa ja sytyttelin pöydälle kynttilöitä niin mieli oli jo paljon parempi. Ehkä se viimeöinen itkukin vähän puhdisteli sielun sopukoita, vaikka suurempaa surua ja murhetta ei syyksi löytynytkään.
                  Itku, haravointi ja silitys tekevät hyvää.
                  Suosittelen (ainakin kahta viimeistä!).
                  Huomenna pitäisi saada jotain järkevää aikaiseksi. Ajattelin käydä keittiön kaappien kimppuun ja tyhjentää ja siivota hyllyt niin, että sieltä jotain löytyisi ja se mitä löytyisi ei olisi viime vuosituhannelta. Hassua, silloin kun oma pää on sekaisin, minun tekee mieli siivota kaappeja ja komeroita ja nurkkia ja naulakoita!
                  Minulla ei vain taida olla tarpeeksi siivottavaa...