Kylmyys kärpäset sisälle ajaa

Raatokärpänen pyörii ärsyttävästi katossa ja odottaa, että minä kuolen.
            Minusta riittäisi ruokaa vuosiksi!
            En ymmärrä, mistä ne sisälle pääsevät, mutta nämä houdini-kärpäset tulevat kolmenkin lasiruudun lävitse! Ja hulluinta tässä on se, että vanhoista ikkunoista ei tullut mikään sisään - ei kärpäset eikä ilma! Nämä uudet, kolmekerros-ikkunat päästävät näköjään kaikki oravaa suuremmat sisälle...
             Sain tänään siivottua ruokakomeron ja astiakaapin. Muutamaa vanhaksi mennyttä valmiskastike-pussia lukuunottamatta ruokakomerossa piti tehdä oikeastaan vain pientä järjestelyä, samoin kuin astiakaapissakin, joten selvisin melko helpolla. Seuraavaksi sama homma täytyy tehdä varmaan jouluksi.
             Olen neuroottinen monen asian kanssa. Uusin hulluus on poistaa sanomalehdestä niitit. Meidän paikallislehti muuttui tabloid-malliseksi ja siihen ilmestyi näin ollen niititkin. Suututti repiä niitä papereita sytykkeiksi kun niitit ottivat aina kiinni ja raahasinkin varastosta vanhoja lehtiä kunnon sytykkeiksi. Nyt kuitenkin olen hankkinut niittien poistajan ja napsaisen niitit pois lehdistä ennen kuin laitan ne sytykepinoon. Eipä tarvitse taistella enää siinä vaiheessa, kun puut ovat uunissa!
              Hullua, minä tiedän.

Kokeilin toissapäivänä uutta smoothietakin: kookosmaito-ananas. Hyvää ja raikasta! En ole ennen kookosmaitoa juonutkaan enkä käyttänyt muutenkaan, mutta hyvää se ainakin smoothien raaka-aineena oli. Ihan pelkkää kookosmaitoa en ole vielä uskaltanut maistaa, mutta ajattelin, että jos huomenaamuksi tekisi siitä lämmintä kaakaota.

Tänään juutuin pitkästä aikaa puheisiin naapurin emännän kanssa. Tämä emäntä on semmoinen, jonka kanssa hauska syntyy tyhjästä ja nauru samoiten! Ei olla nähty pitkään aikaan, mutta se ei menoa haitannut. Naureskeltiin ensin itsellemme, sitten toisillemme ja lopuksi naurettiin kylän hirvimiehille!
               Se on hassua miten tosissaan aikuiset miehet ovat pyssyineen ja ajojahteineen näin syksyisin. Kuka näki hirven ja missä ja monta sarven piikkiä tai vasaa! Se on kai joku alkukantainen vietti, metsästys siis, mutta minä en ole koskaan oikein ymmärtänyt mitä iloa siitä saa, kun ampuu eläimiä. Ymmärrän toki, että metsästystä pitää olla, ettei kohta käy niin, ettei näe metsää hirviltä tai muilta otuksilta, jotka tämän maapallon vallottaisivat, mutta se omituinen into, mikä siihen harrastukseen liittyy, on minusta jotenkin vastenmielistä. Toivon aina talvisinkin kun näen, että ajokoira ajaa pupua takaa, että tupsuhäntä ehtisi piiloon ja pakoon ennen kuin metsästäjän haulikko tavoittaa sen takaliston!
               Oih!
               Nyt minä kuitenkin menen ja listin tuon kärpäsen! Se muksaa katonrajassa kuin viallinen ohjus! Jos kylänmiehet ryhtyisivät kärpäsjahtiin syksykylmien saavuttua, niin siihen joukkoon minäkin voisin mennä ja pukea punaiset tai oranssit turvaliivit päälle niin ettei erehdyksissä löisi kaveria kärpäslätkällä...
                Lätkis!